Viime viikot ovat menneet muuttamisen touhussa – siis oman toimen ohella ja vähitellen. Siksi kai homma onkin venynyt. Uusi majapaikkamme ilmestyi täysin tyhjästä, sillä varsinaisesti emme olleet etsineet mitään. Vanhassakaan ei ollut mitään vikaa, lähinnä puutteita ja niiden kanssa oltiin jo opittu oikeastaan elämään. Sitten puolivahingossa huomattiin ilmoitus, käytiin katsomassa ja oltiin ihan myytyjä. Uudessa kodissa tytöt ovat saaneet omat huoneet ja säilytystilaa on yllin kyllin. Myös Lillillä ja mulla on omat työtilat (sitten, kun vielä saan Ikeasta itselleni uuden työpöydän). Ja mikä parasta, saatiin hitusen tingattua vuokraa alaspäin. Nyt ollaan melkein rajanaapureita poliisin kanssa, kun ennen melkein vieressä oli vankila. Päästiikö ”avohuoltoon”? 😉
Ja kun omasta takaa on toi ”bussi-paketti”, niin muuttoautoakaan ei ole tarvinnut tilata vaan ollaan saatu siirrellä tavaroita omaan tahtiin. Vielä on vanhassa paikassa vähän tavaraa liiterissä, mutta muuten taitaa kaikka olla jo täällä uudella puolella. Vaikkei tämä mikään vanha talo olekaan, niin vähän säätämistä täällä kuitenkin on ollut. Viimeisimpänä tänään viimeinkin kiristin tiskipöydän pienemmän altaan poistoputken, joka vähän oli tupannut vuotamaan. Tuumasta toimeen ryhdyttyäni kokeilin ensin erilaisia ruuvimeisseleitä, mutta valmista ei tullut. Muutaman yrityskerran jälkeen hain paikalle oikein lampun ja hämmästys oli suuri, kun huomasin, että poistoputkessa ei ole edes kiinnitysruuvia. No, tarkempi tutkistelu kuitenkin osoitti, että vaikka ruuvia ei ollutkaan, niin mutteri kyllä löytyi 🙂 Lähdin sitten makkariin toisten housujen taskuille etsimään kolikoita, mutta homma veti vesiperän – ei ollut kolikon kolikkoa. Sitten muistin, että mullahan on olemassa vielä vanha kunnon Venäjä-lompsa, jossa varmasti on kolikoita. Sieltä sitten otin kahden ruplan kolikon ja väänsin mutterin tiukalla ja se oli sillä selvä.
HANNUN PALSTA 