Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2008

UUSI PRAVDA ON TAAS ILMESTYNYT – A NEW PRAVDA IS OUT AGAIN

Uusi Omskaja Pravda on taas ilmestynyt ja mikäli et sitä ole vielä saanut, niin lähetäpä allekirjoittaneelle sähköpostia: etunimi.sukunimi@sekl.fi tai tekstiviesti: +358 400 506 998, niin laitetaan se tulemaan ensi tilassa.

New Omskaya Pravda is out again. If you didn’t get it yet, please, let me know by email: firstname.lastname@sekl.fi or send an sms: +358 400 506 998 so that we send it to you ASAP.

Siunausta – Blessings,
Hannu

HRISTOS VOSKRES – VOISTINU VOSKRES

Kristus on ylosnoussut – totisesti ylösnoussut!

Aktioviikko oli ja meni. Loppujen lopuksi me kaikki sairastuimme enemmän tai vähemmän. Minulla oli lähinnä kuumetta ja sen takia en kyennyt enää perjantaina menemään kouluvierailuillekaan. Onneksi kuitenkin kotimatka meni hyvin eikä kukaan meistä oksentanut autoon tai muuta ikävää. Kiitokset vielä Muurameen hienosta mahdollisuudesta päästä tapaamaan väkeä ja kertomaan työstämme ja kokemuksistamme Siperiassa. Oli aivan ihanaa kuulla erään nuoren äidin suusta, kuinka hän jo kauan oli halunnut tavata ihan oikean lähetystyöntekijän! Taas saimme huomata, kuinka käymme edeltävalmistetuissa askelissa.

Tiistaina hilpaisimme Viroon, kun Lillin piti käydä perintöasioitaan hoitelemassa siellä. Olipa ihana jälleen päästä käymään siinä maassa. Yllättävän paljon ehdimme tavata tuttuja parissa vuorokaudessa, ohimennen ketä missäkin. Lähettikollegoitamme emme kuitenkaan uskaltaneet käydä häiritsemässä, kun se sitkeä vatsatauti edelleen muistutteli olemassaolostaan. No, Lilli käväisee vielä uudestaan huomenna Virossa, kun käy saattamassa yhden nuoren põltsamaattaren Tallinnaan bussilleen. Hän on ollut tapaamassa täällä Suomessa kummejaan koulujen kevätloman yhteydessä.

Hyvää ja Siunattua Pääsiäistä!

AKTIOSSA

Terveiset Muuramesta!
Ilolla otimme vastaan kutsun saapua aktioon tänne Muurameen ja hyvänä meitä täällä on pidetty – kuin konsanaan piispaa pappilassa.
Turneemme alkoi sunnuntaina iltapäivällä, kun olimme ensin tavanneet lähettäjiämme Kallion seurakunnassa. Illansuussa olleeseen Muuramessun loppuun edimme juuri ja juuri ja teejatkoilla saimme sitten tavata vanhoja ja uusia kasvoja sekä käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Maanantaina oli kouluvierailuja ja eilen sekä tänään keskiviikona ollaan oltu mukana seurakunnan kerhoissa. Tai itse asiassa tänä aamuna Hannalla ei pysynyt tavara enää sisällä, joten minä olen ollut matkassa yksin. Illalla on vielä ohjelmassa lähetysseurat.
Torstaina olemme jälleen aamupäivällä mukana kerhotapahtussa ja iltapäivällä suuntaan/suuntaamme kohti Jämsää, jossa tapaamme Mongolia-Omsk -piiriläisiä. Perjantain aamupäivään on sovittu vielä yksi kouluvierailu ja sitten suuntaamme kotiin Vantaalle.

KEIKALLA JA SAUNASSA

Maanantaina se sitten tapahtui. Pääsin ensimmäiselle nikkaristikeikalle. Kerran ajankohtaa jo ehdittiin siirtääkin, mutta sitten vihdoin onnisti. Ensimmäinen komennus oli ”muuttohommiin” ja paikalla meitä oli kaksi nikkaristia. Tuttua hommaa siis. Tehtävämme oli siirtää joitakin huonekaluja naapurilähiöön tyttären asunnosta äidille. Kaikki mahtui kerralla kyytiin, kun olin ottanut pari penkkiä Volkkarista pihalle. Niin ja matkalla jutellessa kävi ilmi, että oltiin samoihin aikoihin käyty samaa lukiota. Alun kolmekymmentä vuotta on jo niistä ajoista ehtinyt kulua, joten emme muistaneet olimmeko olleet samalla luokalla tai samoissa ryhmissä, mutta ihan mukava oli saada tuulahdus menneestä. Samalla tuli mieleen monia mukavia muistoja kouluvuosilta.

Tänään keskiviikkona oli taas nikkaristien kokoontumispäivä, mutta tavallisuudesta poiketen meille tarjottiin lajissaan ensimäinen nikkaristi-sauna. Ja kyllä oli seurakunnan leirikeskuksessa hyvät löylyt. Siinä kuivatellessa löylynlyöminä ja tyytyväisinä päätimme kerätä kolehdin – joku oli kuullut, että kuivakäymälöihin oli kerätty rahaa. Se sopi myös meille kaikille ja teemana pilke silmäkulmassa meillä oli: siellä missä hätä on suurin.

Tänään oltiin myös yhdestä nimikkoseurakunnasta yhteydessä ja kuulin, että siellä nuorisotyö miettii, voisivatko he ehkä pyytää minua kertomaan kouluissa, mitä on lähetystyö. Jesssss – toivottavasti nappaa!!!

MERKITTY MIES

Niin se vaan taas talvi taittui kevääksi, kun maaliskuu alkoi. Keväämme alkoi tällä kertaa varsin kesäisissä tunnelmissa, kun Mordvan Misha saapui vieraaksemme Ryttylästä. Tapasimme kymmenen jälkeen Pasilan rautatieasemalla. Hän kertoi matkustaneensa ”pummilla”. Rahat oli kyllä olleet kädessä valmiina, mutta kun konduktööriä ei kuulunut, niin lippukin jäi ostamatta. Joskus näinkin. Rautatieasemalta suuntasimme sitten Linnanmäelle ja siellä tarkemmin Sea Life:iin vedenalaista elämää tutkimaan. Lippukassalla myös lyötiin leima ranteeseen eli kävijät merkittiin – valitettavasti ei kuitenkaan pyöreällä leimalla. Pitkän aikaa suunnitelmissamme ollut käynti saatiin vihdoinkin toteutettua. Ja olipa se elämys meille kaikille. Hauskoja kuvia saimme myös näppäiltyä ja niitä on sitten kiva myöhemmin katsella ja lasten kanssa muistella ennen kuin seuraavan kerran sinne taas menemme. Kierros ei ollut ihan halpa, mutta kun ottaa huomioon kuinka paljon puolessatoista, kahdessa tunnissa näkee, niin ymmärtää, miksi se maksaa toistakymmentä euroa lurjukselta. ”Pyhät” (alle neljä vuotiaat lapset) pääsevät sentään ilmaiseksi. Suosittelen!

Torstaina olimme Myyrmäen kirkossa karkauspäivän palveluksessa. Ryppyotsaisia paikalle ei odotettu, sillä saarnasta vastasi lukkari lukkarin kouluna ja urkuri-liturgina oli kirkkoherra. Musiikillisia taidonnäytteitä antoivat myös käki, kana ja aasi. Oli antoisaa seurata moista ”poikkitieteellistä” iloittelua ja toivottavasti vuoden tai vuosien mittaan saavat uusia hyviä ideoita niin, että neljän vuoden kuluttua taas saadaan nauttia uudesta karkauspäivän tempauksesta, ketkä sitten paikalle pääsevätkin.

Siunattua uutta alkanutta viikkoa!