Tai ainakin se oli neuvo ja samalla myös rukousvastaus. Viime aikoina on työllistänyt kovasti viime vuoden kirjanpito, siis sen täsmääminen. En osaa enää laskea montako kertaa olen ehtinyt käydä läpi tositteet ja viennit. Joka kerta löytyy aina uusia virheitä, mutta valmista ei vain tuntunut tulevan.
Eilen sitten Herra armahti muistuttamalla rukouksen tärkeydestä ja päätin ottaa onkeeni. Kävin pitkäkseni olkkarin sohvalle, kun sopivasti juuri ramaisikin niin makeasti. Puoliväkisin aloin sitten rukoilla ja kohta tuli kehoitus viipaloida vuosi kuukausiksi ja katsoa mitkä niistä olivat kunnossa ja keskittyä vain niihin, jotka eivät olleet. Tietenkin! Miten ihmeessä itse en ollut sitä älynnyt! Kuinka paljon olikaan mennyt aikaa hukkaan virheettömän materiaalin kanssa.
Samassa huomasin myös, että unikin oli karissut silmistä ja suorastaan puhkuin taas intoa mennä laittamaan homman kuntoon ja pois käsistä. Kiitos Taivaan Isälle! Kokemus toi mieleen myös Lutherin toteamuksen, että tämä ei ehtisi tehdä mitään, jos ei rukoilisi päivässä vähintään kolmea tuntia. 🙂