Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2009

JUHLAPÄIVÄ

Vuodet vierivät ja tänään klo 13:?? tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun Lillin kanssa sanoimme Põltsamaan kirkossa ”Jah”. Olin sopinut lapsille hoitopaikan täksi päiväksi, että olisimme päässeet Lillin kanssa kahdestaan syömään, mutta niin vain kävi, että eilen illalla Mimmu tuli taas kipeäksi ja suunnitelmat menivät uusiksi. Onneksi heti tälle päivälle saatiin sovittua lääkäri. Elämä on arkista 🙂

KUULUMISIA

Näköjään tasan kuukausi on ehtinyt vierähtää edellisestä (b)logimerkinnästä. ”Tautista” on ollut.

Kuun alussa oltiin viikon verran Suomessa – Lilli kävi siinä kauan odotetussa olkapääleikkauksessa. Oltiin muutama extrapäiväkin, kun ensimmäinen fysioterapia oli myöhemmin samalla viikolla. Hyvin on ulkoistettu Suomessa fysioterapia – käydään muutaman viikon välein saamassa jumppaohjeita ja siinä kaikki. Onneksi saimme täällä sovittua täkäläisen systeemin kanssa paikallisen systeemin mukaisen kuntoutusohjelman eli kymmenen kertaa oikeaa fysioterapiaa. Itse leikkaus meni ilmeisesti hyvin, koska se oli puolentoista tunnin sijaan ohi jo puolessa tunnissa. Yhden yön Lilli joutui olemaan sairaalassa, kun leikkaus ei päässytkään alkamaan aikataulun mukaisesti aamulla.

Saman päivän iltana, kun Lilli oli leikattu, Hannalla oli jatkunut enemmän tai vähemmän kovaa kuumeilua viikon. Suuntasimme kahdestaan Lastenklinikalle. Saavuttuamme paikalle tupa oli täysi ja saimme odottaa aika pitkään. Lämpöä hänellä siinä vaiheessa oli tasan 40 – nopea vilkaisu korviin paljasti syyn ja (entinen põltsamaalainen!!!) lääkäri määräsi antibioottikuurin.

Kotimatkalla saimme sitten Tallinnasta kyytiimme toisen Tallinnan kansainvälisyyslinjalaisista ja niinä muutamana päivänä, jotka hän ehti olla apunamme pääsimme kivasti alkuun. ”Kilpailevan” firman kollegoille iso kiitos avusta kortteerin hankinnassa.

Perjantaina suuntasimme taas kaikki viisi kohti Tallinnaa Viron työalan vuosikokoukseen. Kaikki vuosikokousasiat saatiin kuin saatiin käsitellyksi lauantain aikana ja illansuussa auton nokka sai suunnakseen etelä-kaakon.

Maanantaina tuli vuorostaan se toinen Tallinnan kv-linjalaisista ja tiistaina olimme jo Hannan kanssa kuumeessa. Keskiviikkona oli Mirin vuoro, mutta onneksi Lilli sai olla suht terveenä. Keskiviikkona saimme myös talkoolaisen luoksemme, etuajassa, Narvan kollegoiltamme. Toinen kv-linjalainen joutui nimittäin palaamaan jo torstaina, kun hän oli esiintymisvastuussa Ryttylän viikonlopputapahtumassa.

Hanna toipui meistänopeimmin. Mirikin toipui suht nopeasti, mutta tuli uudestaan kipeäksi, kaksi kertaa. Tai oikeastaan kolmesti. Minä kävin meistä ensimmäisenä lääkärissä, kun kuumeilua oli jatkunut puolitoista viikkoa ja lääkäri totesi keuhkoputkentulehduksen. Verikokeet otettiin kuitenkin varmuuden vuoksi, mutta onneksi niistä ei ilmennyt kuin alentunut hemoglobiini. Antibioottikuuri määrättiin ja tänään oli jo ensimmäinen kuumeeton päivä. Illalla taas oli lämmönnousua. Ehkä pitää mennä pyytämään vielä vahvempi antibiootti. Äskettäin ollut tulehtunut hampaanjuurikin vaati tavallista vahvemman antibiootin.

Aamulla oli tytöillä pyhäkoulu, mutta tänään kävimme myös korvaklinikalla. Aivan yllättäen iltapäivällä Hannalla alkoi särkemään toinen korva ja ei kun kumijalalla lääkäriin. Paikalla ei ollut muita asiakkaita!!!, joten pääsimme suoraan. Jokin ärhäkkä tulehdus oli, mutta kipulääkkeellä piti kuulemma selvitä ensin muutama päivä ja jos se ei auta, niin sitten sai vasta ottaa antibioottia. Samalla tutkittiin Mirinkin korvat. Korvatulehdusta ei löytynyt, mutta vettä kyllä. Kieltämättä luottamus heräsi, kun hän vain korviin katsomalla huomasi Mirin astmaattiset taipumukset ja ”piippulääkityksen”.

Pitkään saimmekin olla jo terveinä, mutta viedään nämä ikävämmätkin asiat Taivaan Isälle aivan kuten ne monet kiitosaiheetkin, joita on meille suotu. Siunattua päivää!