Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2013

UUDET RILLIT

 

Mulla on känny temppuillu viimepäivinä. Ostin kyllä uuden oikein nokialaisen akun viime syksynä Tallinnassa hamppilääkärillämatkan yhteydessä, mutta kiituutellut sitten vielä sen vanhan kanssa tiheään ladaten. Sitten alkoi palamaan hihat, kun virta lähti päältä vähän väliä. Vaihdoin akun ja latasin täyteen, mutta kuinka ollakaan sama meno jatkuu. Ehkä vielä päivän seurailen ja jos tahti ei parane, niin pitää hommata uusi vehje.

Paitsi että tuo puhelimen pelleily on ottanut nämä pari päivää pattiin, niin sitten on vielä nuo rokotusasiat, joissa soittoa tämän päivän odottelin (tuli sentään, vaikka asia ei mennytkään eteenpäin vaan sovittiin uudesta puhelinajasta) ja se imurijuttu. Siitä soitettiinkin ensin ja taisi olla vielä ihan aamupäivän puolella – oli kuulemma jo heti eilen lähtenyt kohti Myyrmannin Anttilaa. Harmi, että en soittanut jo pari viikkoa sitten. 8?) Sen saamme ehkä torstaina. Toivottavasti ei hajoa uudestaan, kun sen pitää kukea noin pitkä matka. ;?)

Tälle päivälle tuli kännykän kautta vielä toinenkin ihana tieto – uudet lasini ovat noudettavissa! Olin nimittäin 12 päivää ajoluvaton. Onneksi ”ajokiellon” määräsi silmälääkäri (vai olisko ollu vasta opiskelemassa sellaiseksi) eikä esim. niin, että vanhat rillit olisivat vaikka esim. särkyneet. Tällä tavoin sain vielä vapaasti autottomana ”päristellä” vanhoilla laseilla.

Tapaus oli siinäkin mielessä opettavainen, että reseptin uusia laseja varten sain jo toukokuussa, mutta en silloin tiennyt, että vanhojen kanssa näkökykyni oli jo niin alentunut, että ratin ja penkin väliin ei olisi pitänyt edes mennä. Tällaista se nuukuus aiheuttaa. Olin nimittäin päättänyt hankkia uudet lasit Virosta, kun sieltä ne olisi varmaankin saanut edullisemmin. Onneksi SpecSavers toimi tosi nopeasti ja muihin verrattuna oli edullisin. Taaskin tunsin äärimmäisen suurta kiitollisuutta Taivaan Isälle siitä, miten hienosti ja nopeasti homma sujui, vaikka minä yksin olin syypää.

IMURITARINA JATKUU…

Jätin 19.6. Myyrmannin Anttilasta ostamani Volta-merkkisen pölynimurin takuukorjaukseen Myyrmannin Anttilaan – johtokela imi sähköjohtoa sisään omia aikojaan, kun se oli vedetty ulos. Itse asiassa se on todella suuri turvallisuusriski ja lankomiehen mukaan (ainakaan Virossa) vakuutus ei korvaa, jos esim. johtokelan johtoa ei ole vedetty suoraksi, koska johto kuumenee. Todellakin se tulee tulikuumaksi – itse huomasin, kun se liian kauan ehti olla sisään kelautuneena samalla kun imuroin. VETÄKÄÄ SIIS IHMEEESSÄ JOHDOT SUORAKSI JA POIS KELASTA, ETTÄ EI TULE TULIPALOA! Tänään aloin kyselemään sen perään ja kuinka ollakaan tarjolla oli vain maksullinen numero. Ensin mulle myydään sutta ja sitten pitää vielä maksaa peräänsoitteluista – en minä sitä polynimuria osamaksupaupalla halunnut ostaa! Puhelimessa kuulen, että imuri on lähtenyt eteenpäin (VASTA ajatten) 1.7. eli melkin kaksi viikkoa myöhemmin. Onko tällainen laitaa? Saas nähdä ehtiikö valmiiksi ennen Pietariin muuttoa ja jos ei niin vieläkö on odottamassa, kun viimeistään ensi kesänä tullaan Suomeen uusimaan viisumia?

PÖLYNIMUREISTA…

Kaikenlaisia asioita pyörii päässä. Esimerkiksi kuluttajansuoja. Se on Suomessa periaatteessa hyvällä tasolla, mutta ei siellä, missä sitä tarvittaisiin. Ymmärrän kyllä, etä myyjällä/valmistajallakin pitää olla oikeuksia, mutta kun ollaan tekemisissä pölynimureidan kanssa, niin kuluttaja on pulassa. Mellä on nyt menossa tällä kotimaanjaksolla neljäs pölynimuri. Ensimmäinen oli jo vähän risa, kun tultiin Tartosta – se Tarton parempi imurihan ”hukkui” vedenpaisumuksessa. Se lähti täällä pian mäkeen ja samaten kuin vanha Suomi-imurimme. Tilalle ostettiin uusi ja uhkea, joka pian oli ”mäkikunnossa”. Valmistavat toimet oli suoritettu lastenhuoneessa huonosti ja sukkahousut tukkivat putken alta aikayksikön. Sitten ostin uuden saksalaisen Voltan, kun olin noista rimpuloista saanut tarpeeksi. Kuinka ollakaan lopputarkastusta ei oltu tehty ilmeisesti. Koneen käynnistyttyä kela alkoi ”syömään” johtoa. Paloturvallisuusriski!!! Nyt se ties kuinka kauan ollut jo myyjän korjattavana. Onneksi saatiin vanhemmilta lainaksi heidän vanha romunsa, johon ei löydy pölypusseja vaan pitää toisenlaisen pölypussin pahvista suuaukkoa muotoilla ja siltikin systeemi viheltää hillittömän kovaa. Olis pitänyt vaan suosista ostaa Kärcher. Ne on maailman parhaita polynimureita.