Maarja-Magdaleenassa vierailulla

Eilen kävin seurakuntavierailulla tässä Tarton liepeillä sijaitsevassa Maarja-Magdaleenan seurakunnassa. Asia tuli esille, kun seurakunnan diakoni oli bongannut minut Facebookissa. Aivoon tutustuin puolisentoista vuotta sitten Neljän tuulen ristin vaelluksella – osallistuimme seuroihin (hernutilais)veljesseurakunnan rukoushuoneella Pärnunmaalla.

Jo jonkin aikaa, kerran kuukaudessa, on M-M:ssa järjestetty seurakunnan ja kunnan kulttuuritoimen yhteistyönä ”teemailtoja”. Tällä kertaa oli teemana lähetys ja aiheeseen tutustuttiin haastattelun ja kuvien kautta – Aivo kyseli ja minä yritin parhaani mukaan vastailla. Viimeisenä katsottiin kuvat ja yllätys, yllätys, juuri niitä aiheita olimme sivunneet keskustelussamme.  Paikalla oli kuulemassa seitsemän korvaparia ja muutaman minuutin yli seitsemän alkanut tilaisuus päättyi vähän puolen kymmenen jälkeen. Päälle juotiin vielä tsajut  🙂

Kotimatkan sainkin sitten ajella kieli keskellä suuta, kun paikka paikoin oli liukasta ja tuuli painoi autoa vasemmalle välillä todella kovaa. Ennen en ollut kokenut moista sivutuulta! Vähän piti myös väistellä tielle ilmestyneitä lumikinoksia/-valleja. Onneksi liikenne iltakymmenen jälkeen oli jo rauhoittunut ja kiitos tietenkin Taivaan Isälle, kun varjeli kotiin.

Advertisement

PAPISTON PÄIVILLÄ

Osallistuin toista kertaa elämässäni papiston päiville. Eka kerta oli Omskissa ja nyt siis täällä Virossa. Itse asiassa jo viime vuonna piti osallistua, mutta silloin oli muita ”kohustusia” elikkä velvoitteita, joten homma jäi. Tällä kertaa onnistuin kuitenkin junailemaan kalenterin kanssa niin, että pääsin osallistumaan. Ja näin jälkikäteen olen todella kiitollinen ja tyytyväinen, että ”natsasi”.

Hyvissä ajoin ennen olin tiedottanut paikalliselle esimiehelleni elikkä rovastille, että olisin lähdössä ja autossa olisi tilaa tarvittaessa vaikka kahdeksalle muulle menijälle. Hänkin teki reissun bussillaan, mutta kauppamiehenä ja muita palvellakseen otti myös kirjakaupan mukaan, joten ylimääräisiä istumapaikkoja ei tietenkään ollut.

Vaikka täällä Tarton seudulla onkin paljon seurakuntia ja pappeja, niin tuntuvat olevan enämpi ”lounliraidereita” tai ”Camel-miehiä”, jotka kulkevat omia polkujaan, sillä kyytiin sain heistä vain kaksi. Matka taittui rattoisasti ja suht’ rivakastikin, vaikka yöllä oli vähän tuullut ja tuiskuttanut. Kahdelle kyytiläiselleni tie oli tuttu ja minullekin periaatteessa, mutta laitoin lähtiessä kuitenkin navigaattorin päälle. Mielenkiintoista oli myös, että ajan kulua seurasin juuri navigaattorista enkä auton omasta kellosta puhumattakaan, että olisin vilkuillut omaa rannekelloani. Ehdittyämme jo hyvän matkaa yli puolivälin, huomasin yllättäen, että navigaattorin kello jostain kumman syystä oli kesäajassa.  Tavallisestihan tällaiset värkit ovat ajan tasalla ja huippuun viritetty,  kun itse poimivat tietonsa sieltä täältä. No, tällä kertaa ilmeisesti sateliitin kello oli tunnin edellä 😉 Paikanpäälle ehdimme siis hyvissä ajoin ja ehdinpä vielä käydä pihan perällä kämpilläni viemässä repun ennen kuin lähdin tervetulokahville.

Päivien varsinainen ohjelma alkoi messulla ja sitten meidät ruokittiin maallisella leivällä. Sitä sulateltiin parin esitelmän ajan, jonka jälkeen saimme nauttia kahvit. Seuraavaksi äänestettiin vuoden papista(, joilla äänioikeus oli,) ja kaikille yhteinen ohjelma jatkui työtuvilla elikkä kanavilla. Sitten oli juhlaillallisen vuoro. Vatsat kylläisinä saimme nauttia musiikkiesityksestä, jonka jälkeen tämän vuoden jubilaarit (viidellä vuodella jaollisten juhlapäivien viettäjät) saivat omat huomionosoituksensa. Jälkiruoaksi tarjottiin vielä kakkua kahvin/teen kera oman valinnan mukaan. Kakusta ensimmäisen palan leikkasivat ne kaksi, jotka oli valittu vuoden papeiksi elikkä rovastit Joel Luhamets ja Jaan Tammsalu. Ensimmäiset kakkulusikalliset päätyivät kuitenkin valtakunnan ”ykköspappien” elikkä arkkipiispa Põderin ja piispa Soonen suihin. Ilta päättyi yömessuun, mutta minä olin silloin jo höyhensaarilla. Kämppikseni olivat kuulemma menneet nukkumaan puolen neljän aikoihin.

”Early rise, early bed, makes man healthy, wealthy, but socially dead” (ylös varhain, petiin varhain, niin sinusta tulee rikas, mutta menetät ystäväsi) tiesi Watson kertoa My Fair Lady:ssa. Olin herännyt aamulla vähän kahden jälkeen, kuunnellut luentoja intensiivisesti ja kymmenen jälkeen olin kypsää kauraa. Seuraavana aamuna heräsinkin sitten jo vähän ennen kuutta ja suihkun ja mietiskelyn jälkeen painelin aamupalalle puoli kahdeksan. Ensimmäisenä. Pian alkoi valua toisiakin aamuvirkkuja ja kohta oli ruokasalissa päällä jo kova puheen sorina. Päivän virallinen puoli alkoi aamumessulla, jonka jälkeen oli pari esitelmää ja lounas. Sitten oli vielä toinen mahdollisuus syvempään opiskeluun eli kanaviin ja oikumeeninen paneeli. Ja vielä kerran meidät konferenssivieraat syötettiin ennen kotimatkaa.

Takana on siis erinomainen konferenssi, johon osallistumisesta olen todella kiitollinen. Pitää myöskin sanoa, että konferenssi pidettiin Villa Andropoffissa Pärnun kyljessä ja sille paikalle haluan antaa suht pyöreän kympin. Kaikesta! Kokoustilat olivat toimivat, ruoka hyvää ja herkullista ja kämpät upeita saunoineen – sitä parasta Neuvostoliittoa 😉  Annan asiasta mielelläni lisäinfoa!

JÄLLEEN TALLINNASSA

Niin se aika rientää ja jälleen piti nousta bussiin ja suihkia tänne koululle. Tunnit alkavat kyllä vasta huomenna, mutta tulin jo valmiiksi 🙂

Eilen kävin lääkärissä ja siitä tulikin mieleeni tarina eräästä miehestä. Olo ei ollut ollut paras mahdollinen, joten piti hänenkin mennä lääkärin vastaanotolle. Illalla hän sitten tunnusti vaimolleen, että oli kyllä käynyt lääkärissä kuten oli sovittu ja ostanut vielä tabletitkin, mutta heittänyt ne kuitenkin mäkeen kotiin päästyään. Miksi, kysyi vaimo? Menin lääkäriin – tarviihan se lääkärikin rahaa, kun haluaa kerran elää. Sitten menin apteekkiin, kun tarviihan se apteekkarikin rahaa, kun haluaa elää. Mutta minäkin haluan elää ja viskasin tabletit mäkeen.

Joku päivä sitten taas yllättäen pitkäaikinen toiveeni toteutui ja rukousvastauksena löysin bussistamme uuden ikkunoiden putsausvärkin. Se oli sellainen metalliskraba elikkä osa, jolla ikkunaa raaputetaan puhtaaksi jäästä on metallista eikä muovista kuten nykyajan lelut ruukaavat olla. Etsin aikoinaan moista ihan Siperiaa myöten kunnes joku tiesi kertoa, että sellaisia ei saa enää edes myydä. Etsiminen loppui siihen! No, antaajaa sitten jututtaessani sain kuulla, että Prismassahan niitä myydään. Mieleen tuli tietenkin paha ajatus, että tänne Viroon dumpataan se, mikä Suomessa ei ole mennyt kaupaksi. Pyysin moista leimaavaa ajattelua anteeksi ja suihkin tukka putkella Prismaan ostamaan pikkkuautoonkin sellaisen  ja vielä varalle, jos vaikka pääsisi hukkumaan. Ja sain, jesss. Ja kuin Taivaan lahjana sitten eilen aamulla oli sellainen keli, että olisin ollut helisemässä sen vanhan harjani kanssa. Hyviä asioita joutuu joskus kyllä vähän odottamaan, mutta se kannattaa!  🙂  Ja mikä parasta, ne saa aina ilmaiseksi – tästä mulla on jo aiempaakin kokemusta 🙂

HANNA 6 v.

Vuodet vierii ja parhaiten sen kuulemma huomaa lapsista. Ehkä juuri niin. Tänään klo 12:25 tuli kuluneeksi tasan kuusi vuotta siitä, kun Hanna Sofiamme ensimmäisen kerran rääkäisi Hämeenlinnan keskussairaalassa. Ja kun kapaloinnin jälkeen pääsi tarkemmin katselemaan, että kenenkäs näköinen tyttö sieltä oikein tuli, niin kyllä oli isänsä näköinen. Lilli muistaakseni sanoi silloin pian jälkikäteen, että oli vähän kateellinen, kun Hannassa oli ollut vaikea löytää omia piirteitä. Toisaalta väitetään myös, että lapset syntyessään muistuttavat isäänsä ensimmäiset kaksi viikkoa ja sitten he alkavat näyttämään ihmisiltä. Kiitos Taivaan Isälle Hannasta ja hyvää syntymäpäivää Hanna!

SAUNASSA

Tiistaisin on Paavalin seurakunnassa miestenpiiri. Tapaamiset alkoivat noin vuosi sitten kollegamme Saken toimesta – toimintaa oli yritetty aiemminkin, mutta silloin se ei ollut ottanut tulta. Piirissä on aktiivisia puolisentoista kymmentä ja heistä yleensä aina kymmenkunta ehtii paikalle. Lähinnähän osallistujat ovat jo eläkeikään ehtineitä, mutta se ei vähennä heidän innostustaan päästä lähemmäsi Jumalaa ja halua oppia millaista on Jumalan mielen mukainen elämä.

Tällä kertaa meitä oli koolla seitsemän lurjusta ja saunakerta oli kolmas. Pari edellistä kertaa olemme olleet Pilisveren leirikeskuksessa vajaan sadan kilometrin etäisyydellä Tartosta. Niillä parilla edellisellä kerralla on hakattu puita leirikeskuksen varastoon valmiiksi ja  sillä on ”maksettu” löylymme. Tällä kertaa puut olivat hakatut jo valmiksi ja lumityötkin tehty, joten saimme keskittyä itse asiaan eli saunomiseen, syömiseen ja mukavaan sekä leppoisaan yhdessäoloon. Illan päätteeksi lauloimme vielä pari virttä ja välissä oli lyhyt hartaushetki. Kyllä perästäpäin löylynlyömänä kelpasi 🙂

KERRASSAAN HYVÄ PÄIVÄ

Eilen oli kerrassaan hyvä päivä. Aamulla oli ilmassa jännitystä, mutta kaikki meni nappiin.

Heräsin puoli kahdeksan aikaan ja heitin lapset tarhaan. Sitten ajoin takaisin kotiin Lilliä hakemaan ja yhdessä suuntasimme Paavaliin aamurukouspiiriin. Kotona käväistessä Roland ystäväni soitti ja pyysi, että päivän ”supiköök” voisi siirtyä huomiseen. Itse asiassa päätimme, että tästä lähin pidämme hartauden aina tiistaisin, sillä nykyisessä tilanteessa Rolandin aikatauluun soipii moinen paremmin.

Kirkolta ajoin auton kotiin ja Lilli suuntasi suht saman tien kohti Järva-Jaania lähetyskeskuksen strategiapalaveriin. Minä jatkoin aamulla aloittamaani öljyn metsästämistä, sillä vähiin olivat varastomme käyneet. Piti vaihtaa firmaa, kun se edellinen, ensimmäinen, oli ilmeisesti niin pieni tekijä, että niiltä oli tavara päässyt loppumaan ja uutta ei vielä oltu saatu tilalle. No, Olerexista sitä löytyi ja toimituskin onnistui vielä samalle päivälle, vaikka sitä lupailtiinkin vasta parin päivän päähän.

Myös lumimiehet päräyttivät aamulla portin eteen. Alkuperäinen sopimus oli, että olisivat tulleet jo lauantaina tai viimeistään sunnuntaina, mutta sunnuntai-iltana soittelivat ja kysyivät, että vieläkö kannattaa maanantaina tulla. Siinä välillä olin kyllä saanut jo toisenkin tarjouksen, joka ensi alkuun tuntui edullisemmalta, mutta koska tämä ensimmäinen ”firmaa” tuli naapurin suosittelemana ja hankkimanakin, niin ajattelin, että parempi olla sooloilematta. Herran armosta todellakin pojat tulivat juuri sellaiseen aikaan, että se jäi mieleen ja työn valmistumisenkin huomasin ”sattumalta”. Nuori yrittäjä kyllä yritti pyytä 10 euroa ylimääräistä, mutta minä sanoin, että kirkon työntekijänä minulla ei ole intressiä valehdella, joten maksoin sen mukaan, kun itse pystyin osoittamaan. Todellisuudessa pojat olivat saattaneet saada hommansa valmiiksi jo paljon aikaisemminkin, mutta syystä tai toisesta eivät tulleet ilmoittamaan työn valmistumisesta. Oli miten oli, työn jälki oli hyvää ja minä olin tyytyväinen.

Tyytyväinen ja kiitollinen olin myös siitä, että hommat valmistuivat juuri sopivasti niin, että ehdin normaaliin aikaan hakemaan tyttöjä, Hannaa esikoulusta ja Mimmua tarhasta. Lähtiessä huomasin myös, että traktori oli käynyt vähän työntämässä lunta. Öljyfirman nainen oli kyllä puhelimessa maalaillut todella mustia kuvia siitä, kuinka katu on poikki liikenteeltä pitkään ja ihmiset suuttuvat jne. Ehkä se oli syvää kokeneen rintaäänen kertomaan, mutta tällä kertaa uhkakuvat eivät toteutuneet.

Kuten sanottu, kerta kaikkiaan hyvä päivä, jonka kruunasin tyttöjen kanssa kolmestaan käymällä uuden Lõunakeskuksen Mäkin ajokaistalla.

VIERAITA

Perjantaina saimme aamupäivällä vieraita Suomesta. Kaksi pyhäkoulutyölle omistautunutta miestä piipahtivat meillä. Toinen heistä on jo vuosikausia tehnyt sitä työtä täällä Virossa ja toinen paljon, paljon piedempään monessa muussa paikassa. Jälkimmäinen oli vaimonsa kanssa mukana ensimmäisellä Omskin matkallamme.

Lauantaina tulivat uudet vieraat ja olivat yötäkin. He olivat nimittäin suomalaisen lähetystyöntekijän mukana kulkeneet kaksi pietarilaismuusikkoa, toisella oli tytärkin mukana. Olivat olleet ensin kiertämässä Suomessa ja palasivat kotiin Tallinnan ja Tarton kautta.

”Tytöt” esiintyivät ensin tämän aamun vironkielisessä pääjumalanpalveluksessa, sitten oi vuorossa venäjänkielinen jumis ja vielä illan suussa oli heidän oma konserttinsa. Viimeinen oli venäläistyön ”hyväksi” ja syy, miksi yleensäkään innostuin heidän tulostaan. Ai niin, sitten oli päiväseltään vielä yksi mies. Yksi Inkerin Kirkon pappi saapui luoksemme vähän niin kuin yllättäin (minun kutsumanani kyllä) ja annoin hänen saarnata. Niin ja saatiinhan sitten ehtoollistakin, kun oli ordinoitu pappi paikalla 🙂

Kertakaikkiaan olivat muusikot todella loistavia – ei tarvinnut hävetä, että oli etukäteen kuulematta tullut suositeltua heitä ja ”patistettua” ihmisiä kuulemaan. Ja väkeä oli mukavasti paikalla, tällä kertaa ihan kymmenittäin.

Tilaisuudessa mainostettiin myös tammikuun lopussa aloitettavaksi haaveiltua Credo-kurssia. Kysymyksessä on lähinnä luterilainen vastine Alfa-kurssille. Tämän annamme myös rukousaiheeksi rukoileville ystävillemme.

JOKO OLET TÄNÄÄN NAURANUT?

Ainakin minulla olivat silmät märkänä ja vatsalihakset kipeinä, kun kävin tutustumassa kielikukkasiin osoitteessa: https://kielikeskus.jyu.fi/opetus/kirjoitusviestinta/kielikukkasia 🙂 Toivottavasti sinullakin on yhtä hauskaa!
Siunattua päivää!

JUMALA VASTAA … AJALLAAN

Olimme eilen, tavalliseen tiistaiseen tapaamme, tällä kertaa tosin illalla, koolla lähettikollegoidemme kanssa. Monenlaisista asioista keskusteltiin. Käytiin myös läpi vaikeita asioita, niitä miksi kysymyksiä. Kristitynkään elämä ei ole mitään pelkkää ruusuilla tanssimista vaan Taivaan Isä koettelee myös meitä. Eikä lähetystyöntekijöiden kohdalla tunneta mitään helpotuksia. Apostoli Paavali kirjoittaa, että itse asiassa olemme vihonviimeisiä. Monista vaikeuksista voimme syyttää vain itseämme – usein jo nopea, rehellinen itsetutkistelu saa meidät asiasta vakuuttuneeksi.

Mutta sitten on niitä asioita, joille kerta kaikkiaan ei tunnu olevan mitään syytä tai perustetta. Juuri tällaisten kysymysten äärellä olimme eilen illalla keksimättä perusteita puhumattakaan, että olisimme osanneet ratkaista ne. Vaan Jumalapa yllätti. Täydellisesti! Sanotaan, että siellä, missä kaksi on koolla, on paikalla kolmaskin, vaikka Hänen nimeään ei mainittaisikaan. Näin oli meidänkin kokoontumisessa – lähettejä oli paikalla neljä, mutta ”viidentenä pyöränä” oli Hän Sanansa lupauksen mukaisesti tarjoamassa apuaan. Nimittäin päätimme illan lyhyeeseen iltahartauteen, jonka aluksi luimme päivän tunnussanan eilisen päivän tekstit (ne kaksi Raamatun jaetta). Ne vastasivat todella hyvin keskustelun kysymyksiin, tilanteisiin ja näkökantoihin.

No, voi olla, että joku olisi sellaiset Raamatunkohdat siinä tilanteessa kokenut Raamatulla päähän lyömiseksi, mutta ainakin minulle ne toimivat hyvänä muistutuksena siitä, mikä loppujen lopuksi tässä kaikessa on tärkeintä elämässä. Jakeet ”vastauksina” olivat hyvin yleisluontoisia, mutta se ei missään määrin vähentänyt niin arvoa. Päinvastoin. Ja Habakukin kirjan mukaisesti Jumala ei viivytä vastauksiaan ja apuaan, vaan suorastaan kiirehtii sen perille toimittamisessa. Ne tulevat aina juuri oikeaan aikaan, vaikka mitä itse asioista ajattelisimme.

Ilta oli myös hyvä muistutus siitä, kuinka meidän ottaessamme askeleen Jumalan puoleen myös Jumala ottaa askeleen meidän puoleemme. Ja kääntyä voi monella tavalla. Ottamalla käteen päivän tunnussanan, nostamalla mannalastun tai ottamalla Raamatusta ns. sormipaikan taikka ihan vaan rukoilemalla. Virren laulaminenkin voi joskus saada ihmeitä aikaan. Kokeile vaikka!

HYVÄÄ JA SIUNATTUA UUTTA VUOTTA 2011!

Vuosi vaihtui – olimme kotioloissa. Muuten oli täällä illalla hiljaista, mutta sitten muutama minuutti ennen vuoden vaihdetta repesi. Ilmassa oli savua ajoittain niin paljon, että ei meinannut eteensä nähdä. ”Sotaa” kesti parisenkymmentä minuttia ja sitten taas hiljeni – muutamia hajalaukauksia oli kyllä senkin jälkeen. Lehtikommenttien mukaan Virolla menee jo paljon paremmin, mutta esim. kaupungit päättivät suuremmin olla panostamatta rahan ilmaan ampumiseen.

Vuosi on siis uusi, mutta ainakin sää jatkuu entisellään. Viime aikoina ovat tulleet tutuksi varoitukset pysyä poissa tien päältä ja sellainen on annettu tällekin päivälle. Ja luntahan tuolla ulkona sataa. Tarttis varmaan mennä ”rookkimaan” sitä.