OIKEIN KIVA PÄIVÄ

Päivä valkeni aurinkoisena ja keväisenä ja pakkastakin oli juuri ja juuri nimeksi. Aamulla kolahtivat postiluukusta myös Vantaan Lauri ja Uusi tie. Jälkimmäinen on tuttu ja turvallinen, mielenkiintoisia juttuja eri aihepiireistä vaan Vantaan seurakuntayhtymän lehdessä vasta mielenkiintoinen ilmoitus olikin. Vantaankosken seurakunnan palstalla kerrottiin tarjolla olevasta nikkariporukasta, joka tulee auttamaan tarvittaessa vaikka parina päivänä viikossa. Napakymppi! Sinne päätin soittaa heti – en apua tarvitsevana vaan lahjojani tarjoten. Sain kuulla, että ringissä on kahdeksan ukkoa ja tällä viikolla oli toimeksiantoja ollut kolme. Ei siis ainakaan ruukaksi asti. Porukka kokoontuu viikottain diakoniatoimistolla ja minut pyydettiin ”syyniin”. Tuskin maltan odottaa keskiviikkoon.

Iltapäivällä lasten päiväunien aikaan katsahdin sähköpostiini ja kuinka ollakaan Vantaan kaupungin koululaistyöstä vastaava pastori kertoi alueen koulujen yhteyshenkilöiden olleen häneen yhteydessä ja pyytäneen minua käymään. Minä meinasin tipahtaa tuolilta, kun en tietääkseni tunne yhtään noista yhdyshenkilöistä. Piti oikein tarkkaan miettiä ja asetella sanojani etten olisi ollut vastauksessani liian innokas. Eläkeläisille ja yleensäkin aikuisille olen kyllä työstämme kertonut, mutta lapsille se on jo paljon vaikempaa – pitää löytää heidän aallonpituudelleen. Herra antakoon viisauden ja sanat, jos avaa oven pikkukoululaisten ja vaikka vähän isompienkin luo.

Advertisement

LUNTA LENTÄÄ, LUNTA LENTÄÄ, PAKKANENKIN PAUKAHTAA…

Nyt se talvi sitten tuli, vihdoinkin. Ulkona on aivan ”mahoton” myräkkä. Sitä on kyllä kiva katsella ikkunasta, mutta kun kohta pitää lähteä tien päälle…
Eilen olin Hämeenlinnassa ja vähän ennen kotoa lähtöä sain tietää, että dataprojektoria ei ollutkaan saatavilla – samaan oikaan oli toinen tapahtuma ja sitä tarvittiin siellä enemmän. Onneksi sellainen kuitenkin löytyi Ryttylästä. Seuraava ongelma oli puuttuva kaapeli tietokoneen ja projektorin välistä, mutta sekin saatiin, kun illan vetäjällä sattui olemaan sellainen kotona.
Kun sitten päästiin asiaan, niin huomasin, että paikalle oli saapunut kiinnostunutta väkeä. Yleensä viimeistään varttitunnin sisällä alkavat ensimmäiset luomet painumaan, mutta tällä kertaa kaikki jaksoivat kuunnella loppuun saakka ja kysymyksiäkin vielä esitettiin 🙂 Tullessa mietin, että mahtaako paikalle tulla ketään, mutta oli meitä yhteensä 15 ja pari, kolme tuli innoisssaan oikein kiittäämään. Tuntui suorastaan, että tällä kertaa taisi olla Herra takana siinä hommassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja kiitos Herralle!