Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2009

KERTOTAULUA

Hanna siirtyi tänään kertaheitolla yhteen- ja vähennyslaskuista suoraan kertotauluun. Nimittäin sattumalta yhden vihon takakannessa oli laitettu Hannasta mielenkiintoinen neliö, joka oli täynnä numeroita. Selvitimme hänelle, että kysymys oli kertotaulusta ja näytimme miten homma toimii. Paha virhe 😉 Pian alkoi satelemaan kysymyksiä siitä kuinka paljon on se ja se kertaa se ja se on eikä niistä kysymyksistä meinannut tulla loppua ollenkaan. Onneksi olin juuri ennen ehtinyt viedä lastenhuoneeseen vanhemmiltani aikoinaan ”perimäni” kannettavan cd-soittimen. Idean sain, kun yhdestä pahvilaatikosta löytyivät sekä se soitin, että tietsikkakaiuttimet. Kaiuttimien sähköjohto vain oli joutunut jonnekin muualle eikä sitä löytynyt. Onneksi leikkisyntikan virtajohto muuntajineen oli juuri oikeaa sorttia ja sain värkit pelittämään. Summa summarum: älkää siis ”säikähtäkö”, jos Hanna kyselee teiltä seuraavalla kerralla seiskan tai kasin kertotaulua ja tietää vastaukset. Se ei tarkoita, että hän osaisi laskea vaan yksinkertaisesti kovan treenin jälkeen luvut vain ovat jääneet päähän ja sitten hän ulkomuistista säväyttelee ihmisiä.

VITSI

Vein tyttöjen kanssa Lillin Viikkarille – lähti lähetyskahvilaan Tallinnaan. Minä pakkasin auton valmiiksi ja nyt on viimeisetkin mapit menossa Tartoon.

Vähän olen ehtinyt lukea myös Country-lehteä. Se oli tosin jo pari päivää sitten. Lehti on kristittyjen amerikkalaisten maalaisten lehti ja siis lehtien parasta aatelia. Todellinen koko perheen lehti siis! Kuvat siinä on suorastaan mahtavia, välillä jopa henkeäsalpaavia. Näin blogin sallimissa puitteissa en paljoa pysty teille välittämään, mutta yksi vitsi jäi mieleen ja sen aion jakaa nyt kanssasi.

Oppilas saapuu luokkaan ja ihmettelee, kun katossa roikkuu lintuja, joista näkyy vain jalat. Hän kysäisee varovasti opettajaltaan, että mistähän tässä on kyse. Opettaja tuhahtaa, että pidän teille tänään ”pistarit”. No, voi että, onpa mölli idea, tuumaa oppilas mielenosoituksellisesti. Tästäpä opettaja jo suuttuukin ja alkaa tivaamaan moisen halveksivan ”törkimyksen” nimeä. Niinpä oppilas alkaa käärimään housunlahkeitaan ylös ja toteaa lopuksi: ”Lue siitä”.

LÖRTSIÄ JA MUUTA…

Perjantaina Tallinnasta tullessa minua oli vastassa virolainen lähetti Kaido Teesalu. Meillä oli hyvät keskustelut, jotka päätimme yhteiseen rukoukseen. Kaido on perheensä kanssa Uljanovskissa, vaimonsa kotikaupungissa. Tiedätkö muuten kuka on tai ainakin jos on ollut tunnetuin uljanovskilainen? Väittäisin hänen olevan Vladimir Elianpoika Uljanovin elikkä Lenin. Tiedätkö mitä nimi Vladimir tarkoittaa? Sen voisi kääntää vaikka maailmanruhtinas tai rauhanruhtinas. Mir nimittäin tarkoittaa sekä maailmaa että rauhaa ja verbi vladit on suomeksi hallita. Ainakin ”pojalla” oli yritystä elää nimensä vertaiseksi.

Maanantaina Suomeen, jos ei odoteltu niin ainakin lupailtiin lunta. En ehtinyt seuraamaan, miten siellä kävi, mutta täällä ainakin tuli räntää eli lörtsiä niin että nurmikot oli valkoisina. Olisin jo niin mielelläni suonut tänne pysyvän lumen. Mitenkähän mahtaa Omskissa olla? Jokohan siellä on lumi maassa?

Täällä on tulossa kunnallisvaalit ja niinpä minäkin äänestin, kun kerran annettiin. Olemme viikonloppuna Suomessa, joten meidän piti ennakkoäänestää. Teimme sen tietenkin nykyaikaisesti kotona internetin välityksellä.

Suomeen starttaamme huomenna ja meillä on Ryttylässä palaveri perjantaina. Lilli tullee etuajassa kotiin, kun haluaa käydä Tallinnan lähetyskahvilassa. Tytöt ja minä tulemme vasta tiistaina, kun olen ilmoittautunut maanantaina pidettävään juutalaisevankelioimisen seminaariin.

SIKAINFLUENSSAA

Tällä viikolla olen täällä Tallinnassa opintojaksolla ja keskiviikkoisin meillä on aina päivän päätteeksi ehtoollisjumalanpalvelus.  Siinä ehtoollisella yht’ äkkiä tuli mieleeni se kuinka Suomessa kirkkoa myöten ”vouhotetaan” sikainfluenssan takia. Kehotetaan olemaan kättelemättä jne. etteivät ihmiset sairastuisi ja tulisi mitään isoja epidemioita. Suomessa on myös käytössä ehtoollisella kaikille omat pikarit.

Täällä Virossa on toisin. Tiedotusvälineissä eikä muutenkaan sikainfluenssasta puhuta ja ehtollisellakin viini eli Kristuksen veri nautitaan yhteisestä maljasta. Missä vaiheessa meistä suomalaisista tuli pöpökammoisia?

Mieleen on myös jäänyt hämmeentyneen intialainen seurakuntalaisemme kertomus siitä, kun tämä oli ottanut yhteyttä ystäviinsä, kun oli sairastunut. Kukaan ei ollut ollut halukas tulemaan tapaamaan häntä. Kerroin hänelle, että me pelkäämme tulevamme kipeäksi ja siksi välttelemme sairaita ihmisiä. Intiassa kaikki olisivat kiirehtineet ”lohduttamaan” ja toivottelemaan pikaista paranemista sairastaloon.

SATAA, SATAA, ROPISEE, TILI, TILI TOM

Tarton pitkä kesä ilmeisesti alkaa olla takana. Tällä menneellä viikolla jo sateli aika lailla ja nytkin sataa. Olemme kiitollisia Taivaan Isälle pitkästä ja lämpimästä kesästä!

Kuukausi sitten oli Tarton Paavalin seurakunnassa ensimmäinen venäjänkielinen jumalanpalvelus ja paikalla oli viisi vapaaehtoista omasta halustaan paikalle tullutta. Meillä muilla puolella tusinalla olikin sitten jokin virka. Minusta ihan kivasti ekakerraksi.

Tänään kohtasimme myös ensimmäisen hyökkäyksen. Minulle kerrottiin bussissa haukutun venäjänkielistä jumista ja että kirkkoherra haluaisi tavata minut sen johdosta. Ensi viikon olen Tallinnassa, joten olin kiitollinen, kun kirkkoherra itse soitteli ja halusi jutella. Keskustelussa paljastui syyksi oman käsitykseni mukaan kateus – kanttorille maksetaan soittamisesta, vaikka kirkko on ”tyhjä”. Olin helpottunut, kun selvisi, että tällä kertaa asiasta selvitään pelkällä rahalla. Minua rohkaisi kirkkoherran toteamus, että näitä juttuja tulee eikä niistä kannata olla moksiskaan. Rukoillaan, että löytäisimme sellaisiin kanaviin ja sellaisille lähteille, että etsijät ja Jumalan kutsussa olevat voisivat löytää tiensä meidän ryhmään tai edes Jumalan luo.