JUMALA YLLÄTTI

Niin se vaan pääsi Taivaan Isä yllättämään takavasemmalta. Nimittäin meidän (Paavalin) seurakunnan kirpputoria on tuettu norjalaisten toimesta – hirsitaloja on kulkenut Virosta Norjaan ja toisinpäin lastina on ollut vaatteita ja muutakin kierrätystavaraa. Viimeisten kuukausien aikana kuljetuksia ei ole ollut ja niinpä kirpputorimmekaan ei ole saanut toivottua täydennystä. Tavaraa on toistaiseksi vielä riittänyt, mutta myynti on ollut jo vähän heikohkoa, kun samat tuotteet ovat olleet esillä vikosta toiseen. Nyt siihen siis tuli muutos.

Uusi yllättävä käänne mahdollistui, kun erään ruotsalaisen tilausbussifirman omistajan tytär oli jo pidenpään haaveillut voivansa tehdä jonkinlaista avustustyötä – turistibussinratin takana pitkällä matkalla on aikaa miettiä syntyjä syviä. Sitten eräs hänen ystävättärensä, virolainen nuori nainen, jonka äiti on seurakuntamme jäsen, oli maininnut tällaisesta mahdollisuudesta ja niinpä tilaisuudesta päätettiin ottaa heti vaarin.

Bussikuski  laittoi ilmoituksen paikallislehteen, että oltiin keräämässä Viroon avustuskuomaa ja heti oli koko seutukunta hommassa mukana. Itse asiassa ei mennyt kauaa, kun laitettiin vielä toinenkin ilmoitus ja tällä kertaa kiitettiin saaduista vaatteista, leluista jne ja ilmoitettiin, että tavaraa on nyt riittävästi.

Kysymyksessä  ei siis ollut mikään seurakunnan organisoima keräys vaan asialla olivat ”ihan tavalliset” ihmiset. Se on meille kristityille tärkeä muistutus siitä, että Jumala ei käytä vain kristittyjä vaan niitä, jotka haluavat palvella, jotka antavat itsensä alttiiksi ja jotka ovat valmiita panemaan itsensä likoon jonkin asian eteen.

Bussissa kulki mukana kahdeksan henkilön seurue, joista puolet olivat naisia mukaanlukien kuljettaja. Hän kertoi, että bussia oli lastattu kolme päivää ja totisesti, kyllä sieltä uumenista kaivettiinkin paljon tavaraa. En tullut katsoneeksi kelloa, mutta ei se purkaminenkaan ihan hetkessä käynyt. Meitä oli yhteensä puolentoista kymmenen  ”vapaaehtoisen” joukkio tehokkaaksi ketjuksi muodostuneena. Paavalin jälkeen bussi menee käymään huomenna vielä lasten- ja vanhainkodeissa.

Advertisement

VAALEISTA

Elämme jänniä aikoja! Virossa juuri olivat vaalit ja kohta on suomalaisten aika valita uudet päättäjät eduskuntaan. Oikein innolla odotan, että pääsen taas pitkästä aika äänestämään. Vuoden 2003 alun jälkeen en olekaan tainnut käydä vaaliuurnilla – sitä ennen ei tainnut jäädä väliin edes yhdetkään oppilaskunnan vaalit. Tavallisin syy ”nukkumiseen” minulla on ollut pitkä äänestysmatka. Omskista Moskovaan tai Pietariin matkustaminen ei oikein tuntunut järkevältä. No, tällä kertaa ei ole sitä murhetta, kun Ryttylän Idäntyön päivät sijoittuvat sopivasti juuri ennakkoäänestämisen aikaan. Toivottavasti Itella ei hukkaa ilmoitusta äänioikeudestasi 🙂 Ilman sitä nimittäin ei ennakkoon äänestäminen onnistu.

Vaikka nykyään tietyin edellytyksin jo pääseekin aika mukavasti äänestämään toisen valtion vaaleissa :-), niin ainakin eduskuntavaalit on vielä ko. maan kansalaisuutta edellyttävät vaalit. Tavallisesti on myös niin, että henkilö saa äänestää kerrallaan vain yhdessä maassa, mutta kyllä Lilli on saanut välillä tuplakutsut europarlamentin uurnille.

Muutamalla sanalla kommentoin vielä näitä täkäläisiä vaaleja, joita sain siis seurata vain sivusta. Useimmat teistä, joita asia enemmän kiinnostaa, olettekin jo selvillä vaalin lopputuloksesta. Reformipuolue elikkä vapaamieliset porvarit saivat eniten paikkoja riigikoguun elikkä eduskuntaan. Toiseksi eniten edustajia sai keskustapuolue, mutta se kyllä menetti paikkoja aika lailla. Suomen kokoomusta vastaava kahdesta puolueesta muodostettu uusi puolue kasvatti sekin paikkalukuaan ja neljäntenä, pienimpänä puolueena, mukaan pääsi sosialidemokraatit. He onnistuivat lisäämään paikkalukuaan peräti yhdeksällä.

Mikä sitten on lopputulos? Kansa osoitti äänestyskäyttäytymisellään, että se haluaa samojen ”voimien” jatkavan maan johdossa. Valittu suunta ja tehdyt päätökset ovat sen mielestä olleet oikeita. Nämä vaalit olivat myös voitto perinteiselle oikeisto-vasemmisto -akselille. Populistien poliitikointi ei ole miellyttänyt Viron kansaa. Sen sijaan mielenkiintoista oli, että valtakunnan  kruunaamaton pääpopulisti, Edgar Savisaar henkilökohtaisesti sai valtavan äänivyöryn, vaikka siis puolue menettikin asemiaan aika lailla. Kokonaismääränä oikeisto-vasemmisto sai 18 uutta kansanedustajaa 101-jäseniseen parlamenttiin. Ainakin minusta se on hurja nousu, noin kolmannes lisää.

SUOMESSA

Hannamme, nuoresta iästään huolimatta, on ollut esikoulussa viime syksystä lähtien. Tällä menneellä viikolla oli Suomi-koulussa hiihtoloma ja niinpä päätimme alkaa harjoitella ensi vuotta varten, että sujuu sitten kitkattomasti, kun hän on oikeassa koulussa 🙂

Ja harjoittelu totetutettiin käymällä Suomessa. Ajatus Suomen reissusta kehittyi, kun viime aikoina moneen kertaan Mimmu on kysellyt, että milloinka mennään mummin ja ukin luo. Oli aika täyttää toive. Valitettavasti kuitenkin lähtöä edeltävänä iltana Mimmu sairastui. Ensin nousi kuume ja myöhemmin tuli vielä korvakin kipeäksi. Matkaan lähdin siis Hannan kanssa kahdestaan.

Viime aikoina on ollut vähän pakkasia, joten jännitti, että mitenkäs auton kanssa käy. Lähteekö käyntiin vai ei? Bussi on jo viikkokaupalla seisonut takapilla, kun pituutensa ja takavetoisuutensa takia sillä ei ole oikein ees päässyt pihasta ulos. Viime talvena asennutin lohkolämmittimen ja käynnistysongelmat silloin loppuivat kuin seinään.  Täällä uudessa paikassa takapihalla ei ole pistoketta ja etupihanpistokekin on edelleen siellä jossain syvällä ”hankikantojen” alla hautautuneena portin pielessä eikä sinne pääse käsiksi vielä piiiiitkäääään aikaan.

No, sen verran lämpötila oli noussut eikä yölläkään laskenut, että auto lähti normaalin hehkutuksen jälkeen laakista käymään ilman mitään temppuja. Sain myös taiteltua auton pihasta pois suht’ helposti, joten suuntasimme baanalle. Hanna nukkui ja minä ajoin ja nautin ja välillä hörpin kahvia. Takana oli hyvin valvottu yö ja kello oli viiden pintaan. Vaan tunti siinä meni ennen kuin oli tarvetta koskea lämppäriin ja vääntää sitä pienemmälle. Tosin eipä mulla ollut takkia päällä vaan pelkkä fleece.

Matka Tallinnaan taittui rattoisasti ja liikennettä oli tavallista vähemmän. Harmi, että ei tullut pidettyä kirjaa, mutta kovin montaa autoa en edes ohitellut. Jonoista nyt ei ollut tietoakaan. Sikupillissä täytimme tankin ja siirryimme odottamaan Viikkariin nousua. Laiva lähti muutaman minuutin etuajassa, mutta Helsinkiin saavuttiin vähän myöhässä. Päälle piti vielä autossa istua ja odottaa niin, että melkein puoli tuntia oltiin jo aikataulussa myöhässä, kun näimme jälleen päivänvalon. Sitten oli vielä rasittava Katajanokan sumppu, mutta Martsarissa odotti herkullinen mummin lihasoppa. Mentiin kaikki neljä päikkäreille. Minä taisin herätä ekana reilun tunnin nukuttuani. Ihanaa luksusta! Niin ja kauneusunien päälle nautittiin tietenkin kuppi kylmää kahvia 😉

Kiireisestä aikataulusta johtuen käytiin heti ekana päivänä parissa kaupassa ja kaikenlaista siinä riitti, kun iltapalalle ehdittiin vasta vähän ennen kymmentä. Hyvin tuli sen päälle uni.

Keskiviikkona hoitelin lisää asioita ja kävin kaupoilla – samaten torstaina. Välillä oli mukana Hanna, välillä ukki ja olipa mummikin välillä pelkääjänpaikalla. Vaihteeksi oli mukava ”käskeä” vanhenpieni pikkuautoa, vaikka siellä Suomessa olisikin pärjännyt hyvin isolla bussillakin. Lumet oli niin hienosti kerätty pois. No, Vantaalla kyllä vähän Helsinkiä laiskemmin.

Perjantaina olikin sitten Suomi-loma ohi ja aika hypätä taas laivaan. Tällä kertaa olimme päättäneet syödä laivalla, mutta jälkikäteen vähän kadutti. Kahdesta suhteellisen pienestä annoksesta (grammaruokaa) ruokajuomineen joutui pulittamaan melkein 30 euroa. HUH!