YLLÄTYS, YLLÄTYS – BLOGI ON MUUTTANUT MUOTOA

Patakonservatiivina ja peritaantumuksellisena en ole kovin hanakka muutokseen. Blogin ulkoasuakaan ei olisi mielestäni tarvinnut muuttaa, mutta kun ”vanhassa” mallissa ei pystynyt lisäämään kuvaa tuohon yläosaan, niin aloin katsella, josko johonkin toiseen valmismalliin saisi. Ei saanut tällä sivustolla. Malleja katsellessani kuitenkin jouluihmisenä ”ihastuin” tähän joulutemaan ja edellinen sai jäädä.

Kaiholla kuitenkin muistelen sitä edellistä blogspotin pohjaa – se vain oli niin täydellinen. Jopa (suomen) kieltä taitamaton, mutta utelias ja sivistynyt löysi siitä viittauksen Raamattuun ja sai muistutuksen siitä, että ilman Kaikkivaltiasta Jumalaa emme tule toimeen eikä mikään onnistu, jos Hän ei ole asiassa mukana (Ps. 127:1). Sen Raamatun kohdan halusimme kaivertaa kihlasormuksiimme ja se on ollut johtoajatuksena meidän elämässämme ja taipaleellamme.

Ja uuden blogimuodon johdosta vielä Raamatunlause tälle päivälle: ”Ja sinä päivänä te sanotte: ”Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea. Veisatkaa ylistystä Herralle, sillä jaloja töitä hän on tehnyt; tulkoot ne tunnetuiksi kaikessa maassa. Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä.” (Jes. 12:4-6)

Advertisement

KOIT – SARASTUS

Viime viikot on Virossa etsitty lempilaulua ja tänään oli finaali. Kahdelle ensimmäiselle sijalle sijoittuivat kilpailussa mukana olleet isänmaalliset laulut ja voiton vei laulu nimeltä KOIT – Sarastus. Tõnis Mägi kirjoitti sen aikanaan protestiksi, mutta edelleen se siis on tärkeällä sijalla virolaisten sydämessä. Kerrassaan hieno laulu ja muuten Mägi on kristitty. Voit käydä kuuntelemassa laulun osoitteessa: http://www.muusika.tv/tonis-magi-koit.html ja tässä perään sen sanat.

KOIT

On jälle aeg selg sirgu lüüa
ja heita endalt orjarüü,
et loomishoos kõik loodu
koos võiks sündida uuesti.

On koit, kuninglik loit,
valguse võit äratab maa.
Prii on taevapiir, esimene kiir
langemas on maale.

Hõik – murrame kõik,
et vabana saaks hingata taas.
Näe – on murdunud jää
ulatagem käed, ühendagem väed.

Nõul, ühisel nõul,
ühisel jõul, me suudame kõik.
Ees on ainus tee, vabaduse tee
teist ei olla saagi.

Võim, valguse võim
priiuse hõim, läheme koos
huulil rõõmuhüüd
Näe, on kaljust käe kätte saanud hiid.

Usk edasi viib, taevane kiir
saatmas on meid
Nii – on võiduni jäänud veel üks samm
lühike samm, samm

Maa, isademaa, on püha see maa,
mis vabaks nüüd saab
Laul, me võidulaul, kõlama see jääb
peagi vaba Eestit näed!

JUMALANPALVELUS PÕLVASSA

Tänään oli se kauan Viron kristillisessä mediassakin mainostettu Põlvan missionäärinen jumalanpalvelus. Vieraina olivat Hannu ja Liliann Keskinen. Isäntä itse eli kirkkoherra oli vielä Ameriikan matkallaan ja Viron lähetyskeskuksen johtaja oli nakittanut meidät hommiin.

Olimme yrittäneet valmistautua parhaalla mahdollisella tavalla saatuamme tällaisen kunniatehtävän, jopa niin perusteellisesti, että olin kysynyt albankin valmiiksi, kun tiesin tai arvasin kirkon kylmäksi. Aamulla saapuessamme sitä jo lämmitettiinkin vuodenaikaan sopivalla tavalla eli pidettiin ovia auki. Vielä kotona ollessa oli mieleeni juolahtanut, että mitenkähan saan alban ”vyön” kiinni, kun en ole joutunut pahemmin albaa pitämään. Sakastissa sitten tuli hymy kasvoille, kun huomasin, että ”vyö” roikkui orrella solmu valmiina – astelin siis edellä valmistettua polkua. Kyllä Isä tietää!

Olimme valmistautuneet näyttämään kuvia saarnan aikana, jolloin Lilli kertoi työstämme Omskissa, mutta vaikka paikalle oli toimitettu videotykki, niin näyttämättä jäi – sen kautta. Paikalla olleet kaksi tietäjääkään eivät saaneet systeemiä toimimaan ja niinpä minä statistina sain pidellä läppäriämme sylissä ja näytellä kuvat siitä samalla, kun Lilli kertoili. Se näyttöongelma olikin sitten ainoa takaisku, muuten kaikki meni enemmän tai vähemmän nappiin. Kiitos Herralle!

Jumiksen jälkeen kävimme lounaalla ja kiertelimme autolla vähän Põlvaa ennen kotimatkaa. Kiitos Outi herkullisesta lounaasta ja lastenhoitoavusta jumiksen aikana! Kiitos myös Mikalle uuden ”kokemuksen” tarjoamisesta! Harmi, että et ollut paikalla antamassa palautetta ja arvioimassa suoritusta.

TAIVAAN ISÄ KORJASI TELTAN

Kootessani taas kerran eilen IKEAsta aikoinaan ostettua tytöillemme rakasta sini-valkoista leikkitelttaa, huomasin toisen telttakepeista menneen poikki. Siispä lähdimme erityiselle jätskikierrokselle, kun äkkäsin, että jäätelötikuilla saisin vahvistettua kepin ja teltta pysyisi jälleen pystyssä.

Tänään sitten jatkoin korjaamista, mutta vahvistuksen valmistuttua huomasin sen liian paksuksi. Ei auttanut kuin purkaa ja yrittää uudestaa vähemmällä teipillä. Vaan väliinpä tulivat lounas ja tyttöjemme päikkärit. Kun pääsin taas hommiin ja sain purettua teipit ja tikut huomasin, että murtumaa ei enää ollutkaan! Taivaan Isä oli korjannut kepin. Kiitti Iskä! Ylistetty olkoon Taivaallisen Isämme Pyhä Nimi!