Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2009

LASTENKODISSA

Meille on kasaantunut muutama ylimääräinen televisio viime vuosien aikana. Yksi on minun vanha ja odottaa kuljetusta tänne Suomesta. Toinen tuli Omskista, kun siellä on eri kuvajärjestelmä eikä siitä saatu edes rahalla venäläistä – ei siis kannattunut jättää sinne. Sen kaukosäädin oli myös jossain vaiheessa mennyt rikki eikä täältä Virosta ole löytynyt uutta sopivaa kaukosäädintä (televisiossa itsessään ei ole nappuloita kanavien hakuun). Kolmannen ostin aikanaan Ruotsissa virkakierrossa ollessani. Se on 14″ tuumaisena niin pieni, että siitä tuskin on mihinkään laitokseen.

Neljäs Lillin äidin jäämistöstä meille tullut telkkari sen sijaan löysi tiistaina uuden kodin. Olemme jo tammikuun alkupuolelta asti tarjonneet näitä meidän telkkareita, mutta vasta nyt saimme ensimmäisen ”kaupaksi”. Liian itsekkäinä olemme tarjonneet niitä ”vain” kristityille, mutta kun reviiriä vähän laajennettiin, niin netistä löytyi YK:n tukema tarttolainen lastenkoti. Puhelinsoitto paljasti, että heiltä oli juuri simahtanut yksi televisio. Kun sitten veimme sitä, niin perillä tuli ihan joulu mieleen, kun katseli niitä onnellisia ja iloisia lapsia. Kiittivätkin ilman kasvattajan kehoitusta!

Menin illansuussa vielä uudestaan viemään antennijohtoa, kun olin sen unohtanut. Edellisestä telkkarista ilmeisesti oli kaivettu edellinen johto, joten sitä ei ollut enää tarvis. Sen sijaan sain vielä virittää pari lisäkanavaa heille. Voikun Taivaan Isäkin saisi tästä vielä kiitoksen myös heiltä 🙂

KESÄKUULUMISIA

Hyvin menivät laivamatkailut, kiitos Herralle! Pääsin kulkemaan juuri niillä lauttavuoroilla, kun halusin ja muutenkin kuljettelu sujui ongelmitta. Sohvankin saimme nostettua mukaan autoon, kun Henri-enkeli (asui samassa talossa, jossa elimme kausilomamme Suomen ajan) sattui paikalle – oli kesälomaallaan ja tuli juuri oikealla hetkellä hakemaan tyttärensä polkupyörää viedäkseen sen mökille). Vain yksi maljakko meni rikki väsyneenä ja omaa hölmöyttä kotipihalla sitä sisään nostaessani.

Lomamme kohokohta oli avioliittoleiri Kalajoella. Karttaan katsomatta suunnittelin mielessäni, että menemme mökille ja sieltä on sitten hyvä jatkaa perille. Vaan Suomi on pitkä maa, se ainakin huomattiin. Ajo Omskista on tietenkin oma lukunsa ja pituutensa, mutta näihin inhimillisempiin välimatkoihin jo tottuneena matka vain kesti ja kesti. Ja perillä kun trippilukemia vertailtiin, niin olihin siinä eroa – Pyhämaalta (rantateitä vähän kierrellen) oli kymmenisen kilometriä lyhempi kuin Vantaalta.

Perille päästyämme matkan rasitukset unohtuivat nopeasti ja nautimme täysin siemauksin leiristä. En lähde yksityiskohtaisemmin referoimaan tai analysoimaan kurssin antia vaan totean lyhyesti, että suosittelen sitä kaikille aviopareille. Tyttäremme myös olivat leiristä innoissaan ja viimeisenä aamuna meinasi itku päästä, kun selvisi, että leiri oli loppumassa. Järjestäjille kiitos mahtavasta leiristä!

Kalajoelta meillä oli tarkoitus jatkaa ylöspäin kohti Svean maata ja tulla alas itärannikkoa myöten, mutta niin vain kävi, että viimeisenä yönä tyttäret alkoivat köhimään ja seuraavana aamuna olivat niin kipeänä, että päätimme suunnata kohti Vantaata. Yöksi ehdimme Seinäjoelle. Päätös osoittautui oikeaksi, sillä hammaspesun yhteydessä Hanna jo sitten oksensi – mahtava ajoitus!

Seinäjoelta jatkoimme pikkuteitä pitkin Tampereelle lounaalle Ritva-ystävämme seuraksi ja illaksi sitten Vantaalle. Viroon palasimme pari, kolme päivää myöhemmin ilman autoa, kun se oli massauksessa.

Aikaistuneeseen paluuseen syynä oli Lillin mummopuolen (isäpuolen äidin) hautajaiset. Jälleen olemme kiitollisia Taivaalliselle Isällemme täydellisestä ajoituksesta. Lillin veli oli tullut juuri ennen Roosi-vanan poismenoa kesälomalleen Viroon ja ehti vielä tavata hänet sekä järjestää myös hautajaiset.

Hautajaisia seuraavana päivänä suuntasin takaisin kohti Tallinnaa ja Suomea autoa hakemaan ja Lilli ja tytöt menivät Põltsamaalle kuulemaan ns. kuolemankiitosta. Hyvä Lilli, kun rohdeasti uskaltauduit ajamaan tyttöjen kanssa Põltsuun ja takaisin. Laivasatamassa meinasi kuitenkin ottaa ohraleipä. Edeltäneenä iltana olin netissä katsellut aikatauluja ja pannut merkille, että netin kautta saa 10% alennuksen lipun hintaan, kun taas luukulta saisin 15%. Niinpä päätin ostaa lipun vasta satamasta vaan laivatpa olivatkin täynnä. Onneksi sain kuitenkin hankittua liput illansuun lauttaan business-luokkaan eikä tarvinnut alkaa hotellimajoitusta etsimään.

Illalla kävin vielä laittamassa Munkan kellarivaraston niin valmiiksi, että seuraavana päivänä ei tarvinnut kuin nostaa tavarat autoon ja sama juttu tietenkin vielä vanhempieni luona.

Maanantaiaamuna tulivat FIDAn pojat hakemaan vanhan sohvakalustomme, joka oli levittäytyneenä vanhempieni luona. Kun sain kyytiin mahtumaan vielä melkein kaikki muut omat kamamme sieltä, niin kylläpä oli oli ”tyhjää”. Enää vanhempieni luo jäi meiltä muutama pahvilaatikko, matto ja pari tuolia sekä tyttöjen pyörät. Ihanaa, kun kohta on kaikki kamat saman katon alla!