Tänään käytiin ”vieraissa” Vivamossa pääsiäisvaelluksella – edellisestä kerrastani onkin jo reilu 30 vuotta. Silloin ei oltu vaelluksella vaan riparin ”jälkilöylyissä”. Paikka on muuttunut aikalailla, mutta kyllä sieltä sen aikaiset paikat vielä tunnisti. Muistoja tuli tietenkin mieleen ja huomasi olevansa jo ”toosi vanha”.

Ennen kierrosta kävimme ruokalan kautta ja tarjosin perheelleni ”laiskan miehen pääsiäislounaan”. Pöydässä oli lammasta, kermaperunoita, monenlaisia raasteita, salaattia ja hyvää kastiketta ja palanpainikkeena oli mm. kotikaljaa. Jälkkäriksi oli tietenkin mämmiä ja kahvikupinkin saivat ne, joiden kahaveehammasta kolotti.

Kierrokselle lähtenyt ryhmä oli poikkeuksellisen suuri ja kuulemma kansainvälinenkin, suurimpana ulkomaalaisryhmänä olivat intialaiset. Alkujutut kerrottiin englanniksi, mutta itse näytelmä tulkattiin vain viittomakielelle. Ihan mielenkiintoinen juttu ja suositeltavakin. Kävimme mm. toteamassa haudan tyhjäksi, mutta jollakin tavalla paras osa oli kuitenkin virsi 63 ristiinnaulitsemisen yhteydessä. Sitä kuunnellessa teki ihan mieli alkaa ylistää, kun se vain on niin mahtava. Yksikään uudempi hengellinen ns. (ylistys)hoilotus ei vedä sille vertaa. Hyvältä tuntui myös, kun vaellus päättyi Matteuksen evankeliumin loppuun, sen kahteen ja puoleen viimeiseen jakeeseen. Vaellus on tarjolla vielä huomenna ja ylihuomenna, joten kaikki kiinnostuneet, pitäkää kiirettä. Netistä löytyy Vivamon raamattukylän kohdalta.

Advertisement