EDELTÄ VALMISTETULLA POLULLA?

Tähän asti olen ajatellut, että edellä valmistettu polku kertoisi jotain Jumalan huolenpidosta ja sen huomatessaan ihminen rauhoittuisi. Siis samaan tapaan kuin monet katsovat siunauksen olevan jotain hyvää. No, siunauksen kohtaan olen jo aiemmin saanut ymmärryksen, että inhimillisesti epämiellyttävätkin asiat voivat olla siunauksia – jälkikäteen osoittautuvat sellaisiksi siis. Aamulla tajusin tai ajatukseni ohjattiin tajuamaan, että edeltä valmistettukin voi samaan tapaan olla jotain, joka ei ainakaan heti rauhoita.

Mitä sitten on tapahtunut? Meidän rapun hissi lopetti yhteistyön eilen päivällä. Asia ei ole ainutkertainen – ainakin kerran olen kokenut vastaavaa. Silloin toin muuttokuormaa, siis yksi niistä monituisista kerroista, eikä auttanut muu kuin kantaa kevyemmät jutut alakerran varastokoppiin ja raskaammat menivät takaisin autoon. Onneksi tällä kertaa ei vielä ole ollut mitään raskaampaa tuotavaa.

Miksi sitten tuli tunne, että kuljetaan edellä valmistettuja polkuja? Jotkut teistä ehkä tietävätkin, että jos Jumala suo ja Kansanlähetys lähettää, niin seuraava työkautemme on jälleen Venäjällä. Ja kuten tunnettua, niin entisessä Neuvostoliitossa hissejä ei ole liiaksi asti kerrostaloissa. Itse asiassa vanha “sääntö” kai oli, että vasta seitsenkerroksiseen taloon pitää laittaa hissi. Niin ja hissit siellä (Venäjällä) eivät ole aina ihan yhtä luotettavia kuin mihin länsimaissa on totuttu – tilanne ilmeisesti kuitenkin paranee koko ajan. Niinpä ”vanha hihhuli” alkoikin hissin rikkouduttua ja korjaamisen venyessä ajattelemaan, että onko tämä valmistautumista Venäjän todellisuuteen.

Sitten viime päivityksen on ollut vähän juhlaakin. Viime viikolla sain edustaa perhettämme Ryttylässä vuotuisessa Työntekijäseminaari -tapahtumassa. Se vielä ei ollut juhlaa, mutta osana päiviä oli “työnsankareiden” muistaminen ja kävin pokkaamassa kunniakirjan, ruusun ja lahjakortin sekä Lillille että itselleni. Takana on nyt 10 vuotta Kansanlähetystä ja niistä vuosista olen kiitollinen paitsi Herralleni niin myös työnantajalleni. Vastaavan huippuhetken sain kokea jo kerran aikaisemminkin, kun kävin hakemassa CD-levyn vaimoni puolesta. Sillä kertaa siis vielä muistettiin hänen kaksi vuottaan Mordvassa, kun hän toimi siellä määräaikaislähettinä. No, kivahan se on, kun muistetaan ja vielä kivempi, kun saa ja voi palvella samaa työnantajaa.

Toinen perheessä ollut juhlan aihe onkin sitten ollut kakun arvoinen juttu. Nimittäin Hanna täytti eilen kahdeksan vuotta. Kylläpä aika rientää! Tuoreena on mielessä Hämeenlinnan keskussairaala ja ensimmäiset hetket Hannan syntymän jälkeen (napanuoran katkaisu – oli niin lyhyt, että se kirjattiin ihan huutomerkin kanssa), kuinka kävin hakemassa rokotteen, perheemme haastattelu radio-ohjelmaan ja paukku, jonka Hanna sen aikana päästi, ristiäiset, lähtö Venäjälle lapsiperheenä ensi kertaa. Saapi olla Taivaan Isälle kiitollinen vuosista ja kaikesta varjeluksesta! Kyllä on ihanaa, kun saa kulkea Herramme edeltä valmistamaa polkua!

Advertisement

SIUNATTUA UUTTA VUOTTA 2013!

Uusi vuosi, uudet kujeet, sanotaan. Aika näyttää millaisia uusia kujeita tarttuu vuoden aikana takkiin. Edellinen päivitykseni oli kuntavaalien jälkeen, joten sen jälkeen on vuosi ehtinyt näin suomalaisen mittapuun mukaan vaihtumaan jo kahdesti. Ensimmäinen vaihdos oli tietenkin uusi kirkkovuosi ja se toinen tietenkin tämä viikon takainen.

Sitten viime päivityksen olemme ehtineet myös vähän matkailla. Ensin käytiin Pietarissa tutustumassa Jaanin (Johanneksen) kirkkoon. Kirkon ulkopuolella olevassa valaistussa ilmoitustaulussa tosin lukee ”tylysti” Konserttisali Jaanin kirkko. No, hieno se joka tapauksessa oli ja hyvät olivat sängytkin – meillä oli mahdollisuus yöpyä kirkon kellariin tehdyssä vierashuoneessa.

Toisen ulkomaanmatkamme teimme Israeliin ja kuinka ollakaan se sattui juuri parhaaseen mahdolliseen aikaan. Maassa vietettiin kahdeksanpäiväistä Hanukka-juhlaa eli allegorisesti temppelin puhdistamisen juhlaa. Ilmat olivat suhteellisen lämpimät elikkä päivisin oli yli 20 astetta, mutta välillä oli kyllä vähän tuulista. Hannaa ja Mimmua asia ei häirinnyt vaan meidän ”vesipedot” viihtyivät uima-altaassa parhaimpana päivänä neljä tuntia. Niin ja yhtenä päivänä pistäydyttiin Jordanian puolella kanssa.

Vuoden vimosen seurakuntavierailun teimme 23.12. ja joulun ja välipäivät vietimme kotona välillä pistäyten vanhempiani tervehtimässä. Samoin kävi uuden vuoden aaton kanssa, jolloin katsoimme DVD:ltä C.S. Lewisin Narnian.

Myös uusi vuosi on alkanut ”ulkomaanmatkailun” merkeissä, kun kävimme Virossa asioita hoitamassa. Kiitoksia kaikille, jotka meitä muistitte kortein ja lahjoin!

Uusi vuosi, uudet kujeet, sanotaan. Aika näyttää millaisia uusia kujeita tarttuu vuoden aikana takkiin. Edellinen päivitykseni oli kuntavaalien jälkeen, joten sen jälkeen on vuosi ehtinyt näin suomalaisen mittapuun mukaan vaihtumaan jo kahdesti. Ensimmäinen vaihdos oli tietenkin uusi kirkkovuosi ja se toinen tietenkin tämä viikon takainen.

Sitten viime päivityksen olemme ehtineet myös vähän matkailla. Ensin käytiin Pietarissa tutustumassa Jaanin (Johanneksen) kirkkoon. Kirkon ulkopuolella olevassa valaistussa ilmoitustaulussa tosin lukee ”tylysti” Konserttisali Jaanin kirkko. No, hieno se joka tapauksessa oli ja hyvät olivat sängytkin – meillä oli mahdollisuus yöpyä kirkon kellariin tehdyssä vierashuoneessa.

Toisen ulkomaanmatkamme teimme Israeliin ja kuinka ollakaan se sattui juuri parhaaseen mahdolliseen aikaan. Maassa vietettiin kahdeksanpäiväistä Hanukka-juhlaa eli allegorisesti temppelin puhdistamisen juhlaa. Ilmat olivat suhteellisen lämpimät elikkä päivisin oli yli 20 astetta, mutta välillä oli kyllä vähän tuulista. Hannaa ja Mimmua asia ei häirinnyt vaan meidän ”vesipedot” viihtyivät uima-altaassa parhaimpana päivänä neljä tuntia. Niin ja yhtenä päivänä pistäydyttiin Jordanian puolella kanssa.

Vuoden vimosen seurakuntavierailun teimme 23.12. ja joulun ja välipäivät vietimme kotona välillä pistäyten vanhempiani tervehtimässä. Samoin kävi uuden vuoden aaton kanssa, jolloin katsoimme DVD:ltä C.S. Lewisin Narnian.

Myös uusi vuosi on alkanut ”ulkomaanmatkailun” merkeissä, kun kävimme Virossa asioita hoitamassa. Kiitoksia kaikille, jotka meitä muistitte kortein ja lahjoin!

VAALIT OLI JA MENI

No-nih, vaalit on taas käyty. Ekana täytyy mainita, että oma arvioni äänestysvilkkauden suhteen (torstain viimeisen vaalikeskustelun perusteella) meni aikas nappiin. Arvelin sen olevan noin 58 % ja toteutuma oli muistaakseni 58,2 %.

Sitten vaalitulokseen. Oma arvioni oli, että suuret häviäjät ovat kokoomus ja demarit kunta- ja sote-uudistusten turvin sekä koodee äänestäjien ja jopa omien pettämisen johdosta (etunenässään Toimi Kankaanniemi). No, se arvio ei mennyt ihan yhtä nappiin. Nimittäin periaatteessa kaikki hallituspuolueet saivat takkiinsa. 

Kokoomus on edelleen suurin puolue, mutta jäi yleistasostaan. Yllättävän pieneksi jäänyt tiputus johtui ilmeisesti siitä, että kannattajakunta äänestää säällä kuin säällä.

RKP:llä meni kaikkein “parhaiten”, koska se on kielipuolue ja yhteishenki on hyvä.

Myös koodee pääsi melko pienellä pudotuksella ja tämä ehkä siksi, että kristilliset asiat ovat vähintäänkin yhtä pyhä asia kuin kielivähimmistöön kuuluminen. Perussuomalaiset eivät pystyneet tarjoamaan tarpeeksi uskottavia kristittyjä vaihtoehtoja.

Vihreillä vaalitulos jäi kaksijakoiseksi. Maalla suosio kasvoi, mutta kaupungeissa otettiin takapakkia ja niinpä pitkään noin kymmenessä prosentissa uinut valtakunnallinen prosenttiosuus jäi reilusti tavoittamatta.

Kaikkein surkeimmat tulokset saavuttivat vasemmistopuolueet – SDP koko historiansa ilmeisesti huonoimman tuloksen. Vasemmiston sukellukseen syynä oli varmasti tuo sote-uudistus, jota syystä tai toisesta ei saatu puristettua kasaan. Myös kuntauudistus ja palveluiden menettäminen varmasti pelottivat vasemmisto äänestäjiä. Kokoomuslaiset asuvat tavallisimmin kaupungeissa, joten heitä maaseudun harveneva palveluverkosto ei liippaa.

Sitten voittajiin. Suurimmat voittajat olivat yhdessä perussuomalaisten kanssa nukkuvat. Sote-sekoilut ja hämärän peittoon jäänyt tuleva kuntauudistus takasivat sen, että perussuomalaiset nousivat prosentuaalisesti eniten ja kepulaiset palasivat kotiinsa, mikä olikin heidän vaalitavoitteensa. Hallituskoheltaminen varmisti myös hyvän vaalituloksen nukkuvien puolueelle.

Mielenkiinnolla jäämme odottamaan seuraavia vaaleja. Aika näyttää, vieläkö kansa muistaa silloin kuntauudistuksesta ja sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän romuttamisesta syntyneen mielipahan ja oikeusmurhat.

KYLLÄ SIPERIA OPETTAA…

Perjantaina iltapäivällä Lilli ja tytöt painuivat Ryttylään kotoutumisseminaariin ja minä …aaah… oli viikonloppuleski. Voi kuulostaa kutkuttavalta ja mielikuvituksenne varmaan jo laukkaa, mutta tervetuloa maan pinnalle. Minä painelin hetkeä myöhemmin keskustaan Vuorimiehenkadulle. Siellä on Karmelin toimisto ja tarjolla oli viikonlopun kielikurssi. Kielenä oli hebrea ja olin valmis, niin kuin vain ihminen voi olla, puolentoista tunnin sessioon. Ensimmäistä kertaa vilkaisin kelloa muutama minuutti ennen seitsemää eli puoli tuntia oletetun loppumisajan jälkeen. Sessio jatkui siitäkin vielä puolisentoista tuntia.

Illalla kotona vielä kirjottelin kirjaimet läpi ja yritin oppia niitä ulkoa, mutta rajansa kaikella. Elämä ei kuitenkaan aina ole niin mukavaa. Illalla litkitty kahvi ei pettänyt tälläkään kertaa ja niinpä alus höyhensaarille ei ollut vielä neljältäkään ehtinyt minun sänkyni viereen. :?(

Herätyskello soitti kuitenkin seitsemältä ja ylös oli noustava. Ajatukseni oli mennä bussilla, mutta ennen nenän ulospistämistä oli mieli muuttunut. Lähdin metsästelemään kolikoita ihan varmuuden vuoksi, koska olin päättänyt mennä autolla. Ja heti ”natsas”! Sain melkein kakskymppiä kolikoina ja suuntasin kohti keskustaa parkkipaikan löytämisen toivossa. No, tulihan siinä rukouskin heitettyä asian puolesta! Paikanpäälle ehdittyäni huomasin, että alueella ei pysäköinti ollutkaan maksullista viikonloppuisin ja niinpä vapaat paikat olivat kiven alla. No, rakkaan naapurimme suurlähetystön edessä oli vapaana pieni pätkää kadunvartta. Sopivasti portilla oli myös mies, joten nousin autosta ja kysäisin, että voisiko puuhökötystä siirtää pikkasen eteenpäin. Kyllä se vain sopi ja herra tuli vielä auttamaankin minua. Aito venäläinen! Vuodet siperiassa eivät olleet menneet hukkaan, kun saatoin venäjäksi kysäistä asiaa. :?)

Lauantaina jatkoimme pänttäämistä vielä kuutisen tuntia ja nyt savu nousee päästä…

Laila tov! (Hyvää yötä!)

EI TAIDA VÄKI TIETÄÄ, ETTÄ NYT OIS LÄHETTEJÄ TARJOLLA

Vein aamulla tavalliseen tapaan Mimmun eskariin ja takaisin tullessa ihastelin pilvien läpi näkyvää aurinkoa. Näkymä oli aivan upea.

Eilen osallistuin ensimmäistä kertaa solun toimintaan. Kysymyksessä on raamattupiiri, jossa pureudutaan vielä edellisen päivän saarnaan ja keskustellaan sen herättämistä ajatuksista ja välillä vähän laveamminkin. Pohjana on siis Helsingin kansanlähetyksen filiamessun saarnateksti, johon saarnaaja antaa (apu)kysymykset. Tällä kertaa ne olivat kyllä yhden solulaisemme tekemiä/etsimiä, mutta se ei hiljentänyt tahtia. Päinvastoin. Meidän perhe osallistui tällä kertaa kolmestaan, kun Lilli oli Lahdessa miettimässä ensi kesän lähettipäiviä. Hommasta jäi hyvä mieli, joten rohkeasti suosittelen sitä toisillekin.

Sunnuntaina osallistuimme messuun Mikaelin kirkossa ja minulla oli saarnavuoro. Päälle oli lähetyslounas ja ”jälkkärinä” Lilli kertoi terveisiä Virosta ja kokemuksia toisesta työkaudestamme. Tästä tulikin mieleen, että tulemme meilellämme kertomaan muihinkin kuin lähettäviin seurakuntiimme ja tietenkin myös kouluihin kokemuksistamme lähetystyössä. Ole rohkea ja kutsu meidät!

PILAANTUNUTTA

Kaupassa käydessäni mulla on tapana ahnehtia tarjouksia. Tällä en tarkoita sitä, että osteskelisin tavaraa, kun se on ilmoitettu tarjoukseksi puhumattakaan että juoksisin tarjousten perässä vaan valitsen hyllyiltä niitä tuotteita, joiden myyntiaika alkaa olla ummessa. Usein alennus on 20-30 prosenttia, mutta välillä onnistaa ja hinta on puolet pienempi tai jopa enemmänkin.

Tänään pisti silmään kanapaketti, jossa päällä luki -30 %. Ja eikun paketti kärryyn ennen kuin joku muu ehtii. Kotona kuitenkin totuus paljastui, kun tarkkasilmäinen vaimoni huomasi, että tuotteen viimeinen käyttöpäivä oli jo pari päivää sitten. Ei siinä auttanut muuta kuin kirmaista pihalle, hypätä kinneriin ja suunata kohti puatia.

Ystävällinen lihatiskin myyjä kuuli huoleni ja alkoi toimimaan oikeuden puolesta. Rehellisenä ihmisenä hän lisäsi vielä vettä myllyyn ja totesi, että olin kaiken kukkuraksi maksanut täyden hinnan, vaikka alennusta piti tulla se -30 pinnaa. Kyä ny oli pölöhöä veätetty!

Mutta oli hommassa vähän tuuriakin, moukantuuria. Nimittäin tavallisesti tollaset ”tarjouspaketit” menee meillä suoraan pakkaseen odottamaan parempia aikoja. Tällä kertaa kuitenkin lihalle oli huomenna käyttöä, joten se piti het paestoo.

Nooh, ei sitä kauppareissua turhan takia tarvinnu teherä, vaan minut ”eskorteerattiin” kassalle ja sen ohi kaffehyllyn kautta. Asiakas oli kyllä tyytyväinen. Kotona tuli kuitenkin moitteita ja näin jälkikäteen ajateltuna vaimokulta on kyllä oikeassa. Minun olisi pitänyt saada vielä se 30 % osa rahasta takaisin. Sehän sen ostopäätöksen oli saanut minut tekemään.

Että tällaista arkista tarinaa pukkasi tällä kertaa pitkän tauon jälkeen. Ole siunattu!

KANI VAI KANA

Aamulla pisti silmään YLEn nettisivulta uutinen maailmankuuluisuuteen nousseesta kanista. Tämä oli saanut päähänsä, että on kana. Ensimmäinen epäilys kotiväessä oli syntynyt, kun kani-rukka oli istunut orrella. Myöhemmin se oli nähty myös makaavan munien päällä.

Mikä sitten saa luodulla konseptit menemään sekaisin? Ensimmäisenä ja ilman sen kummenpia tieteellisiä tutkimuksia tulee mieleen, että ympäristö. Tällaisesta on myös näyttöä ihmispolojen keskuudessa. Ensimmäisenä tulee mieleen eläinten kasvattamat ihmislapset. Ajatuksena kieltämättä huikea, koska kysymyshän on aina vuosista, mutta pakkohan sellaiset tarinat on uskoa, koska tällaisia ”metsittyneitä” ihmisiä on löytynyt. Miten tällainen sitten voi olla mahdollista? En voi muuta kuin tulla johtopäätökseen, että myös eläimet kykenevät ymmärtämään tai aistimaan, ehkä paremminkin, poikkeavuuden ja omaavat empaattisia kykyjä, kun eivät hylkää tai peräti syö nälkäänsä. Ajattelevatkohan ne tällöin ihmistä kehitysvammaisena, kun tämä ei pystykään samaan muut lajitoverit?

Asia tai ilmiö, poikkeavuus siis, on viime aikoina ollut ajankohtainen myös ihmisiin liityen. Kirkkoa myöten on alettu puolustaa tällaisia omaan sukupuoleen suuntautuneita ja niitä, jotka katsovatkin olevansa eri sukupuolta kuin mitä he ulkoisesti ovat. Maallisella puolella tiede on otettu tueksi ja avuksi ja tutkimuksiin perustuen on alettu väittää, että asia ja erilaisuus on geeneissä. Onko todellakin? Jos näin on, niin eikös sitten tuon kani-poloisenkin geeneistä pitäisi löytyä jotain peräti poikkeavaa, kun se luulee olevansa kana. Ehkä onkin kysymys evoluutiosta? ;?)

Itse odotan sitä päivää, jolloin toden teolla aletaan tutkimaan ympäristötekijöiden vaikutusta ja kun niiden todellisista vaikutuksista saadaan todellisia tuloksia. Nimittäin äkkiä arvaten voisi veikata, että geenit vaikuttavat vain siihen, mikä on olemassa fyysisesti lihassa, ei siihen mitä ihminen tekee tai miten hän käyttäytyy. Tekeminen on aina opittua, matkittua alusta loppuun. Sen sijaan vasenkätisyyttä tai ruskeasiläisyyttä ei voi matkia – ne periytyvät.

MAAILMANKIRJAT SEKAISIN

Sellainen tunne todellakin tulee, kun katselee ikkunasta ulos. Tätä tunnetta vahvistaa myös kuulohavainto elikkä ulkona on hirrrrrveä tuuli. Tiedotusvälineet puhuvat talvimyrskyistä, mutta onkohan siitä kysymys. Minusta tuntuu, että ennen, omassa nuoruudessani, jonka aika siis on jo saattanut kullata, tämä keli kuului sinne syyskuun loppuun.  Tähän aikaan vuodesta kai pitäisi olla jo lunta vähintäänkin, vaikka meri vielä ei olisikaan jäässä. Itse asiassa verrattuna viime vuoteen, joka ei ehkä ole se kaikkein kunniallisin tapa verrata – pitäisi olla vertailukohtia pidemmältä ajalta ja useammilta vuosilta, että voidaan sanoa yhtään mitään järkevää – tuli ihan reipas, reilu määrä ensilunta 18. marraskuuta ja pysyvä lumipeite jäi maahan 25. marraskuuta. Mistä tuon niin tarkkaan muistan? No, siitä, että ensinmainittuna päivänä lähdimme Israelissa käymään ja jälkimmäisenä tulimme sieltä takaisin.

Sekaisin ovat myös kalenterit tai paremminkin ajanlaskut. Tai kaiken logiikan mukaan niiden ainakin pitäisi olla sekaisin. Ai miten niin? Olen tässä viime aikoina miettinyt, että miten on mahdollista, että meikäläisen gregoriaanisen ajanlaskun ja juutalaisen kalenterin pituuksien ero on toista päivää ja silti vuodenajat eivät mene sekaisin.

Asia tuli esille meidän käytyämme vankilassa ja siellä puhuttiin siitä kuinka ihmisessä on juutalaisuudessa on 613 lakia. Tuo luku jakautuu 248 käskyyn ja 365 kieltoon ja rabbinisteilla on oma käsityksensä asioista. Itse ajattelen niin, että tavallisen juutalaisen elämässä ainakin yksi tärkeä sykli on vuosi. Tämä ajatus pohjautuu siihen, että Toora eli viisi Mooseksen kirjaa on jaoteltu niin, että se kertään lukemaan läpi vuodessa. Saatan olla väärässä, mutta voipa jopa olla, että yksi vuosi kuvaa ihmisen eloa täällä maanpäällä. Oli miten oli, niin asia on kuitenkin mielenkiintoinen siinä mielessä, että juutalaisen kalenteri pituus on vain 364 päivää. Tämä tarkoittaa sitä, että Toora kyllä kahlataan läpi vuodessa, mutta kieltoja on niin paljon, että niiden läpikäymiseen ei riitäkään se yksi vuosi. Voisiko tähän sisältyä sellainen ajatuksen siemen, että kieltoja on annettu niin paljon, että ihminen ei niitä kykene täyttämään. Tämä puolestaan johtaa ajatukseen, että ihminen tarvitsee armoa selvitäkseen täällä maanpäällä.

Ja sitten siihen paradoksiin tai ehkä kuitenkin enemmän epäloogisuuteen. Miten on mahdollista, että kesä ja talvi aina vuodesta toiseen sattuvat oikeaan aikaan, vaikka vuodet ovat eri pituisia. Kymmenessä vuodessa eroa tulee jo toistakymmentä päivää, kun ainakin periaatteessa siinä ajassa pitäisi olla jo pari karkauspäävääkin mukana.  50 vuodessa on ero jo vissiin kasvanut jo noin kahteen kuukautta. Luulisi, että sillä olisi jo merkitystä, onko sadonkorjuun aika kaksi kuukautta aikaisemmin vai myöhemmin. Osaako kukaan selittää tätä hullunkurista tilannetta?

HERMENEUTIIKAN OPPITUNTI

Voi olla, että yksinkertaistan liikaa ja oikaisenkin vähän, mutta hermeneutiikka minun saamani ymmärryksen mukaan on Raamatun selittämistä omista lähtökohdista unohtamatta kuitenkaan omia päämääriä. Yksi opintojakso Tallinnassa siis on taas takana ja aika näyttää, onko se myös joksikin aikaa niistä toiseksiviimeinen.

Sitten siihen varsinaiseen asiaan elikkä oppituntiin. Eräällä luennollamme esitettiin väite, jonka mukaan Jeesus valehteli. Väitteen tueksi mainittiin Jeesuksen osallistuminen Lehtimajajuhlaan (Joh. 7:8-10). Pakko myöntää, että äkkiseltään ja asioita sen kummemmin miettimättä, sellaiseenkin johtopäätökseen joku voi ehkä päätyä. Itselleni kuitenkin tuli heti mieleen esimerkki elävästä elämästä ja se kyllä ei tällaista väitettä tukenut.

Nimittäin valitettavan usein itselleni käy niin, että lupaan olla kotona johonkin tiettyyn aikaan, mutta sitten väliin tuleekin vielä jotain yllättävää ja odottamatonta ja minä myöhästyn. Kun sitten ehdin kotiin, niin aiheestakin saan kuulla kunniani, kun en ole soittanut ja ilmoittanut viivästyksestä. Voidaanko minua tällöin syyttää valehtelusta?

Tai vielä parempi esimerkki on kaksi leikkausjonossa olevaa sairaasta. Toisen lähtiessä sairaalaan toinen hyvästelee hänet, mutta sitten yllättäen he tapaavatkin sairaalassa. Voiko ensin mennyt syyttää toista valehtelusta? Tietenkin voi, mutta heidän yhdenaikaiseen sairaalassa oloon voi silti olla syynä jonkun toisen peruutuskin tai jokin muu syy ilman, että ensi kotiin jäänyt olisi valehdellut.

Myös Jeesuksen elämässä saattoi tapahtua jotian yllättävää, sillä Jeesushan rukoili paljon ellei peräti lakkaamatta. Voimme ajatella, että ehkä Hän kuitenkin sai kehoituksen mennä juhlille, vaikka olikin jo ehtinyt ilmoittaa opetuslapsille, että ei tule.

Mainitsin myös, että Raamattuun ei suinkaan ole kirjattu kaikkea vaan ainoastaan olennaisin kuten voimme lukea samaisen Johanneksen evankeliumin lopusta, sen viimeisestä jakeesta. Paitsi, että Raamattuun ei ole kirjattu kaikkia tapahtumia, niin varsinkaan Siihen ei ole kirjattu sellaisia asioita, jotka ovat yleistä tietoa. Tästä mainitsin esimerkkinä kadonneen lampaan tarinan. Siinä kerrotaan, kuinka paimen jätti 99 lammasta ja lähti etsimään sitä yhtä kadonnutta. Ne, jotka eivät ole eläneet tuossa kulttuurissa tai edes tutustuneet paimentamiseen, eivät voi tietää, että paimenia onkin itse asiassa kaksi. Toinen jäi lauman luo, kun toinen lähti etsimään sitä kadonnutta lammasta.

Samalla tavalla ei tuossa Johanneksen evankeliuminkaan kohdassa puhuta mitään valehtelusta, koska on itsestään selvää, että kun Jeesus lähetti opetuslapset pois luotaaan hän alkoi rukoilemaan.

Summa summarum: Raamattua tulkitessamme ja selittäessämme emme saa unohtaa, että koko Raamattu, mukaan lukien myös Vanha Testamentti, on kirjoitettu Pyhän Hengen inspiraation avulla – jos näin ei ole, niin Raamattu ei myökään voi olla pyhä kirja vaan sitä on pidettävä minä tahansa kirjana. Väitän myös, että Pyhän Hengen inspiraatio sisältää sen, että siihen ei ole rivien väliin kirjoitettu mitään panettelevaa tai negatiivista ihmisistä vaan kaikki on sanottu suoraan. Vai mitä luulette, onko Pyhä Henki vihjaileva ja juoruileva? Jos ei ole, niin ei sellaisia juttuja myöskaan Sen lehdiltä voi löytää. Näin ollen, joka tällaisia asioita väittää, peilaa vain itseään ja kertoo omasta itsestään ja luonteestaan. Kannattaa siis kaksi kertaa miettiä, mitä suustaan päästää.