MAAILMANKIRJAT SEKAISIN

Sellainen tunne todellakin tulee, kun katselee ikkunasta ulos. Tätä tunnetta vahvistaa myös kuulohavainto elikkä ulkona on hirrrrrveä tuuli. Tiedotusvälineet puhuvat talvimyrskyistä, mutta onkohan siitä kysymys. Minusta tuntuu, että ennen, omassa nuoruudessani, jonka aika siis on jo saattanut kullata, tämä keli kuului sinne syyskuun loppuun.  Tähän aikaan vuodesta kai pitäisi olla jo lunta vähintäänkin, vaikka meri vielä ei olisikaan jäässä. Itse asiassa verrattuna viime vuoteen, joka ei ehkä ole se kaikkein kunniallisin tapa verrata – pitäisi olla vertailukohtia pidemmältä ajalta ja useammilta vuosilta, että voidaan sanoa yhtään mitään järkevää – tuli ihan reipas, reilu määrä ensilunta 18. marraskuuta ja pysyvä lumipeite jäi maahan 25. marraskuuta. Mistä tuon niin tarkkaan muistan? No, siitä, että ensinmainittuna päivänä lähdimme Israelissa käymään ja jälkimmäisenä tulimme sieltä takaisin.

Sekaisin ovat myös kalenterit tai paremminkin ajanlaskut. Tai kaiken logiikan mukaan niiden ainakin pitäisi olla sekaisin. Ai miten niin? Olen tässä viime aikoina miettinyt, että miten on mahdollista, että meikäläisen gregoriaanisen ajanlaskun ja juutalaisen kalenterin pituuksien ero on toista päivää ja silti vuodenajat eivät mene sekaisin.

Asia tuli esille meidän käytyämme vankilassa ja siellä puhuttiin siitä kuinka ihmisessä on juutalaisuudessa on 613 lakia. Tuo luku jakautuu 248 käskyyn ja 365 kieltoon ja rabbinisteilla on oma käsityksensä asioista. Itse ajattelen niin, että tavallisen juutalaisen elämässä ainakin yksi tärkeä sykli on vuosi. Tämä ajatus pohjautuu siihen, että Toora eli viisi Mooseksen kirjaa on jaoteltu niin, että se kertään lukemaan läpi vuodessa. Saatan olla väärässä, mutta voipa jopa olla, että yksi vuosi kuvaa ihmisen eloa täällä maanpäällä. Oli miten oli, niin asia on kuitenkin mielenkiintoinen siinä mielessä, että juutalaisen kalenteri pituus on vain 364 päivää. Tämä tarkoittaa sitä, että Toora kyllä kahlataan läpi vuodessa, mutta kieltoja on niin paljon, että niiden läpikäymiseen ei riitäkään se yksi vuosi. Voisiko tähän sisältyä sellainen ajatuksen siemen, että kieltoja on annettu niin paljon, että ihminen ei niitä kykene täyttämään. Tämä puolestaan johtaa ajatukseen, että ihminen tarvitsee armoa selvitäkseen täällä maanpäällä.

Ja sitten siihen paradoksiin tai ehkä kuitenkin enemmän epäloogisuuteen. Miten on mahdollista, että kesä ja talvi aina vuodesta toiseen sattuvat oikeaan aikaan, vaikka vuodet ovat eri pituisia. Kymmenessä vuodessa eroa tulee jo toistakymmentä päivää, kun ainakin periaatteessa siinä ajassa pitäisi olla jo pari karkauspäävääkin mukana.  50 vuodessa on ero jo vissiin kasvanut jo noin kahteen kuukautta. Luulisi, että sillä olisi jo merkitystä, onko sadonkorjuun aika kaksi kuukautta aikaisemmin vai myöhemmin. Osaako kukaan selittää tätä hullunkurista tilannetta?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s